Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Palkkahaitarin kaventaminen edistää yrittämistä

- Joustoa ja yritteliäisyyttä työelämään, nro 2


Tiedossa oleva palkkataso ohjaa ihmisten ammatinvalintaa. Esimerkiksi vielä 1700-luvulla Turun Akatemian luonnontieteiden professorit vaihtoivat halukkaasti teologiseen tiedekuntaan, jossa palkkaus oli parempi. 1800-luvulla oli tavallista, että opettajat lähtivät kirkkoherroiksi samasta syystä ja jopa P. E. Svinhufvud vaihtoi korkeimmasta oikeudesta kihlakunnantuomariksi ilmeisesti juuri paremman palkan vuoksi.

Nykyään suuri osa teräväpäisimmästä nuorisosta lähtee palkkatyöuralle, edes harkitsematta lahjojensa käyttämistä omaan yritystoimintaan, koska varma ja samalla varsin hyvä ansiotaso on odotettavissa erityisesti korkeakoulutusta vaativissa palkkatöissä.

Länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole mahdollista muuttaa nopeasti palkkasuhteita. Jotain voi kuitenkin tehdä.

Julkinen sektori voi pitää huolta, että sen oma palkkahaitari pysyy kapeana niin alkupalkkojen kuin loppupalkkojenkin osalta. Julkinen sektori on isoin työnantaja melkein kaikkien koulutusalojen tehtävien osalta, joten sen niukka linja vaikuttaa aina myös yksityisen sektorin palkkoihin. Nykyistä kapeampi palkkahaitari edistäisi erittäin todennäköisesti osaltaan rohkeutta alkaa yrittäjäksi.

Yrittäjänä jokaisella olisi luonnolliset ja varsin oikeutetut mahdollisuudet saada paljon suuremmat tulot kuin palkansaajana. Monessa tapauksessa toki yrityksen tuottaman voiton ison osan reilu jakaminen kaikkien yrityksen palveluksessa olevien kanssa voisi tuottaa vielä paremman absoluuttisen tuloksen, myös yrittäjälle. Kirjoitin asiasta jo aikaisemmin täällä.

Julkinen sektori voi pitää huolta myös siitä, että etenkin nyt hyvän palkkatasoa lupaaville korkeakoulualoille koulutetaan niin paljon ihmisiä, että monien hyvän koulutuksen hankkineiden on harkittava rohkeutta enemmän vaativaa vaihtoehtoa eli yrittäjäksi ryhtymistä.

 

 

Kapealle palkkahaitarille on muitakin perusteita

 

Koulutus on käytännössä kokonaan yhteiskunnan kustantamaa. Yleinen koulutustaso alkaa olla varsin korkea, joten ei ole perusteita samanlaisiin valtaviin palkkaeroihin, joita oli vielä ennen I maailmansotaa, jolloin lukion lehtoreillakin oli varaa pitää puolisoa kotona ja hänelle apuna lastenhoitaja, keittäjä ja sisäkkö.

Palkkojen niukka jousto koulutustason tai alan mukaan edistäisi sitä, että ihmiset hankkisivat ensisijassa taipumuksiaan vastaavan koulutuksen niin alan kuin tason puolesta, mikä olisi pitkällä tähtäimellä ilmeisesti kaikkien edun mukaista.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja kansanedustaja Ben Zyscowicz ovat ampuneet mielestäni niin nasevasti alas yritysjohtajien suurten optio- ja muiden palkkioiden puolustelun, että minun ei ehkä tarvitsisi niistä kirjoittaa lainkaan. Niinistö ja Zyscowics tuskin vastustavat uusien ihmisten pääsyä hyvin varakkaiden joukkoon. Sen tulisi tapahtua kuitenkin oman riskinoton eli yrittämisen kautta.

Pidättyvyys palkatun yritysjohdon eduissa olisi omiaan edistämään rahalle persojen yritysjohtajien hakeutumista oikeiksi yrittäjiksi ja heistähän nyt Suomessa on pula, eikä palkkajohtajiksi halukkaista ja sopivista.

Ei ole lainkaan uskottavaa, että esimerkiksi lain tuella rahaa keräävien suomalaisten isojen eläkeyhtiöiden johtajien palkan pitäisi “globaalin kilpailun” vuoksi ylittää esimerkiksi Suomen pääministerin palkka. Lapset sen paremmin kuin yritysten päättäjät eivät ole velvollisia noudattamaan huonoja esimerkkejä.

Lisäksi on syytä huomata, että yritysjohtajien ansioiden oikeudenmukainen mittaaminen on erittäin vaikeaa.  Jopa  jälkikäteen. Voi käydä kuin DDT:n kehittäjän tapauksessa. Paul Hermann Mülleriä pidettiin aluksi niin ansioituneena, että hän sai peräti Nobelin palkinnonkin, siis ennen kuin paljastui, että tuo huippuhyvänä pidetty kemikaali oli pahimman lajin myrkkyä.

Yritysjohtajan menestys johtuu hyvin usein vain suotuisasta talouskehityksestä tai vaikkapa kumuloituvasta satunnaisvaihtelusta. Olen ymmärtänyt myös etevänä ekonomistina pidetyn Bengt Holmströmin osoittaneen, että yritysjohdon toimien oikeudenmukainen mittaaminen on vaikeaa.

Suomalaisen palkkahaitarin kaventaminen nykyisestään edistäisi myös Suomen hintakilpailukykyä ja madaltaisi maan sisällä yhteistyön esteitä. Se on myös tehokas ja ehkä jopa välttämätön lääke yleisvaarallista eriarvoistumiskehitystä vastaan. Eriarvoistumisen torjunnan tärkeyden ovat ymmärtäneet jo 1930-luvulla esimerkiksi akateemikko Matti Kuusi ja suhteellisen äskettäin ainakin kansleri Thomas Wilhelmsson.

Palkkahaitarin kaventaminen näyttää kaipaavan tuekseen voiton jakamista kohtuullisessa määrin koko henkilökunnalle, muuten on vaarana, että yrityksen omistajat saisivat epäreilua etua aikaisempaa maltillisemmasta ja tasa-arvoisemmasta palkkapolitiikasta.

Palkkahaitarin kaventamisesta koituvat edut kannattaa pitää mielessä, kun mietitään tepsiviä keinoja saada Suomi nousuun.

 

PS Lisäys 3.5.2015:

 

Ylen eilisen (2.5.2015)  uutisen mukaan SAK:n pj Lauri Lyly ehdottaa joustavuutta palkkoihin. Myös EK:n tj Jyri Häkämies myöntelee ehdotusta harkitsemisen arvoiseksi. Kommenttini näille kannanotoille facebookissa oli seuraava:

 

Ylivoimaisesti mutkattominta ja reiluinta olisi jakaa työntekijöille 20-80 % yrityksen jaettavasta voitosta. Mieluiten tehdyn työajan suhteessa, huomioimatta henkilökohtaisen palkan tasoa, mikä sekin olisi toki sallittua.

Ennustan kuitenkin, että yritykset jotka jakaisivat työajan suhteessa menestyisivät pitkällä tähtäimellä paremmin. Isomman jakoprosentin voisi sopia jos työantaja haluaisi jotain joustoa työehtosopimusten määräyksistä.

Kelpo lisäideana tuli mieleen, että voisi samalla sopia selvän palkkahaitarin yritykseen eli esim. että ylin kokoaikaisen palkka on enintään 5 kertaa korkeampi kuin alin. (nyt esim valtiolla alin lienee noin 1500 ja pääministerin palkka, jonka voisi perustellusti asettaa valtion maksimipalkaksi lukuunottamatta ehkä jotain pieniä poikkeuksia, on noin 12 000 eli peräti 8 kertaa korkeampi).

Ehdotukseni olisivat mielestäni omiaan lisäämään yhteistyötä sekä torjumaan yhteiskunnallemme hyvin vaarallisen eriarvoistumisen lisääntymistä.

Ammattiliitoissa olisi suositeltavaa päättää mikä on palkkahaitari, siis suhde liiton edustaman alimman palkkatason kokoaikaisen ja liittopuheenjohtajan palkoilla. Työntantajaliitoissa tulisi toimia tietysti vastaavasti.

***

Huomaa myös toinen kirjoitukseni, joka käsitteli nimenomaan paikallista sopimista voitonjaosta ja työehdoista.

***

Tässä on linkki kaikkien kirjoitelmieni luetteloon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Hyvä kirjoitus. Ei ole tervettä, että yritysten johtoa automaattipalkitaan, etenkin kun se ei perustu mihinkään työn tuloksiin. Jopa Ylessä on alettu jakamaan bonuksia, vaikka tulokset puhuvat toista.

Peters ja Waterman tutkivat suuria menestyviä yrityksiä ja havaitsivat, että niissä ylin johto rekrytoidaan linjaorganisaatiosta. Suomessa on tullut tavaksi rekrytoida yhtiön ja jopa toimialan ulkopuolelta.

Petersin ja Watermanin tutkimustulosten mukainen yritys on Ponsse, jonka hallituksen puheenjohtaja ja samalla myynti/markkinointi johtaja on yrityksen perustajan poika. Ponssen vuosi 2014 olikin jälleen erinomainen:

"Saavutimme noin 25 prosentin liikevaihdon kasvun, yli 10 prosentin liikevoiton ja kohtuullisen 37,5 miljoonan euron liiketoiminnan rahavirran."

ulf fallenius

Mikä on oikea hinta työstä joka on riesana 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa.Sanoisin suomalaisten vapaa ajan arvostuksella että erittäin paljon jopa paljon enemmän mitä tähän asti on johtajille maksettu.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentistasi. Ymmärrän kyllä näkökulmaasi, mutta itse näen että tehtävän vaativuutta eikä ainakaan saavutuksia ei mittaa juuri lainkaan se, että miten paljon se rasittaa työntekijää/johtajaa. Voidaan ajatella esimerkiksi johtajaa, joka tienää 15 000 euroa kuussa ja joka on hyvin stressaantunut ja hänen toimintansa tuottaa lopulta suuren vahingon yritykselle ja toista joka on aivan vastaavassa hommassa, tienaa 10 000 euroa kuussa ja joka ei ole stressaantunut ja ehtii käydä kirkkokuorossa ja kalastella ja harrastaa muutakin ja jonka jäljiltä yritys menestyy erittäin hyvin vielä kymmenen vuotta kaverin lähdön jälkeenkin.

Opetus on, että johtajien panoksen oikean arvon mittaaminen on pirullisen vaikeaa, on hullutusta maksaa johtajien työpanoksesta jopa kymmeniä tai useita satoja (kuten USA:ssa) kertoja enemmän kuin saman firman alinta palkkaa saavalle kokoaikaiselle työntekijälle.

Pentti Hanninen

Hyvin kirjoitettu. Palkkaeroista ja niiden vaikutuksista voi näköjään kirjoittaa positiivisella otteella, ilman kaunaa ja katkeruutta. Ja lisäksi maustaa lukuelämys mainiolla ja sattuvilla yksityiskohdilla.

Tämä hyvä!

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Niinistö ja Zyscowics tuskin vastustavat uusien ihmisten pääsyä hyvin varakkaiden joukkoon. Sen tulisi tapahtua kuitenkin oman riskinoton eli yrittämisen kautta."

Mikä tällainen asetelma on?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kriitisestä kysymyksestä. Oli tarpeetonta minun mainita tässä yhteydessä enää ketään nimeltä. On nimittäin mielestäni aivan selvää, että hyvin iso osa kaikista suomalaisista ei vastusta sitä, että "vanhan rahan" joukkoon tulee uusia rahakkaita. Ja uskon myös siihen, että suurin osa pitää paljon reilumpana että hyvin varakkaaksi päästään ennemmin esim juuri itse yrittämällä tai keksimällä tmv., sen sijaan että sinne päästään palkkatyön tai optioiden avulla, ja jotka on saatu viritettyä hyperedullisiksi toisten samanlaisessa asemassa olevien "velikultien" tai "siskokultien" avulla vetoamalla "globaaliin kilpailuun" tai muihin vastaaviin, heikkoihin perusteluihin. Tai muuten vain vetämällä nenästä päätöksentekijöitä/aliarvostamalla yksikön muun palkatun henkilöstön tärkeää panosta.

Aarno Hyvönen

Timo on oikeilla jäljillä miettiessään mitkä tekijät vaikuttavat yrittäjyyden aloittamiseen - kiinnostukseen yrittäjyyttä kohtaan. Varmaan yksi tekijä on mahdollisuus ansaita enemmän kuin normaalissa palkkatyössä. Se ei ole tietenkään ainoa tekijä. Muita tekijöitä ovat esimerkiksi eteneminen uralla(itsenäisyys), yhteisön lisääntynyt arvostus jne.

Jos palkkahaitari on kapea, ja muut edellytykset ovat kohdallaan, uskon yrittäjyyden kiinnostavan yhä useampia.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Aarno - mainiota!

Olet ymmärtänyt nähdäkseni sen mitä kirjoituksessani yritin erityisesti esittää.

Yrittämisestä pitää tehdä aidosti kiinnostava vaihtoehto myös taloudellisesti ja se merkitsee sitä, että palkkatyöllä ei pidä päästä keskimäärin paremmille ansioille kuin yrittämisellä, kuten nyt ilmeisesti tapahtuu, aivan erityisesti suhteettoman (ja usein myös perusteettomman) hyvin palkattujen ammattien osalta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset