Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Suomi vuonna 2055

 

 

Lainaus lukion oppikirjasta vuodelta 2055:

2020-luvun suuri käänne

 

Monella elämän alueella umpikujaan menossa ollut kehitys kääntyi 2020-luvulla hyvinvointivaltioissa parempaan suuntaan ja ensimmäisenä Suomessa. Muutos tapahtui yhdistämällä toimivasti vapaus ja palkaton yhteistyö. Suureen muutokseen johtaneiden ensimmäisten vakiintuneiden yhteistyöryhmäkokeilujen käynnistäjiä olivat isojen kaupunkiseutujen hyvin koulutetut naiset. Näistä pioneereista tunnetuimpia ovat tamperelainen Päivi Virtanen ja helsinkiläinen Liisa Heinonen.

 

Kokeilujen perustana oli analyysi, että monien ongelmien vaikutettavissa olevana, tärkeimpänä syynä oli aineellisen hyvinvoinnin lisääntymisen huomiotta jäänyt oheisvahinko: yhteistyön ja yhteistyöhön kytkeytyvän seuranpidon hyvin huomattava vähentyminen. Ongelma oli perimmiltään kvantitatiivinen, ei kvalitatiivinen tai asenteellinen.

 

Lähiryhmä, jossa yksilö elää pääosan ajastaan, oli kutistunut muutosten hitaan kertymisen vaikutuksesta useasta kymmenestä ihmisestä keskimäärin hieman yli kahteen. Myös yksinäisyys ja sen aiheuttamat monet ongelmat olivat saman ison muutoksen oireita.

 

Haittojen kestävä ratkaiseminen moderniin aikaan sopivalla tavalla vaati järjestelyjä, jotka jälkeenpäin katsoen ovat itsestään selviä, mutta joiden tärkeyttä ei aluksi tahdottu ymmärtää, kuten ei itse analyysiäkään, jota kutsutaan myös hyvinvoinnin oheisvahinkoteoriaksi.

 

Kun neljäs kokeiluryhmä oli toiminut menestyksellisesti kolme vuotta, niin etsimälläkään ei tahtonut enää löytyä sellaista tutkijaa, joka olisi myöntänyt joskus vastustaneensa tuota nyt yleisesti hyväksyttyä analyysiä. Asiassa kävi kuten aikoinaan aurinkokeskiselle maailmankuvalle tai alkuräjähdysteorialle eli tosiasioita parhaiten vastaava luonnontieteellinen selitys hyväksyttiin alkuvaiheen vastustuksen jälkeen.

 

Yhteiskuntatieteissä analyysin omaksuminen on tuottanut vahvan virtauksen, joka painottaa luonnon epäjatkuvuuden, lajimme pitkän historian ja biologisen lajityypin huomioonottamista sekä kvantitatiivista tarkastelua ja empiirisiä kokeiluja, joilla on selkeä päätavoite.

 

Pioneeriryhmien perustajat oivalsivat vallitsevista uskomuksista ja alkuvaiheen melko kiihkeästä ja sitkeästä maallikkovastustuksesta huolimatta, että tarvitaan syvän, mutta lähtökohtaisesti palkattoman lähiyhteistyön elvyttämistä kotitalouksien tueksi ja että siihen osallistuvien pitää kokea toiminta paitsi hyödylliseksi  myös turvalliseksi, miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi.

 

Tämä merkitsi käytännössä, että yhteistyöryhmässä voi olla enintään bussillinen eli noin 50 varsinaista jäsentä. Edelleen, että ryhmän oli oltava ikä- ja muilta ominaisuuksiltaan monipuolinen, että toiminta pitää yliresursoida eli toimia päinvastoin kuin palkallisia töitä järjestettäessä.  Ryhmiä ei ollut kestävää rakentaa naapuruuden, sukulaisuuden tai hyväntekeväisyyden varaan. Myös erottamisen piti olla mahdollista. Toiminta piti myös rakentaa pysyväksi ja jatkuvaa kehittämistä sekä muiden ryhmien ja toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä edistäväksi. Myös kasvun ja jakautumisen ongelmat oli ratkaistava.

 

Malliin oli erittäin tärkeää yhdistää vapaus eli varsinkin täysi-ikäisille osallistujille mahdollisuus elää suuri osa ajasta privaatisti ja myös mahdollisuus helppoon eroamiseen yhteisöstä. Tämä merkitsi, että ihmisten enemmistölle kelpaava malli ei voinut perustua yhteisötaloihin, vaan jäsenillä piti pääsääntöisesti olla omat erilliset asunnot, joiden ei tarvinnut olla edes lähellä toisiaan, mutta silti ryhmällä piti välttämättä olla oma yhteinen tila tai tiloja.

 

 

Myös yllättäviä hyötyjä

 

Yhteistyömallin eksponentiaalinen yleistyminen 2020-luvun alussa johti sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmista katsoen huimiin hyötyihin.

 

Kaikille, mutta etenkin lapsille, nuorille sekä hyvin iäkkäille muutos merkitsi varmaa ja turvallista jäsenyyttä sekä vertaisryhmässä että kaikenikäisten ihmisten ryhmässä ja vahvojen ihmissuhteiden kasvualustan rakentumista. Seurauksena oli jopa lasten parempi fyysinen kunto, koska kavereita oli riittävästi liikunnalliseen ryhmäleikkiin ja vanhemmat pystyivät tiiviin yhteistyön ansiosta vaikuttamaan lasten ajankäyttöön paljon aikaisempaa vahvemmin.

 

Myös kielitaito parani, koska useat ryhmät värväsivät muita kieliä puhuvia au paireja. Lasten, nuorten ja hyvin iäkkäiden aseman paraneminen merkitsi muutamassa vuodessa noin 30 prosentin säästöjä sosiaali- ja terveyskuluissa. Säästöjä kertyy edelleen uuden toimintamallin kypsyessä. Edellä mainittuja pienempiä, mutta silti huomattavia säästöjä syntyi myös koulu-, varhaiskasvatus- ja päivähoitokuluissa. Jälkimmäisessä erityisesti sen vuoksi, että yhteistyöryhmät ottivat päivähoidon halukkaasti vastuulleen yhteiskunnan pienellä tuella.

 

Aktiivi-ikäisille, aivan erityisesti pienten lasten äideille ja yksinhuoltajille, malli merkitsi mahdollisuutta elää omien taipumustensa mukaan paljon helpommin ja samalla tasa-arvoisemmin, sukupuolesta riippumatta, kuin koskaan lajin historian aikana. Tämä vaikutus sai hienon vahvistuksen viime vuosikymmenellä, kun kaksi suomalaista naista sai Nobelin palkinnot.  Molemmat olivat yhteistyöryhmissä ja heidän lapsensa olivat alle kouluikäisiä, kun he olivat tehneet palkintoon johtaneet tutkimuksensa.

 

Kaikki ryhmän jäsenet pääsevät säännöllisesti, mutta kohtuullisesti, ja halutessaan ja ehtiessään enemmänkin, olemaan osallisena elämään mielekkyyttä tuovassa tuttujen lasten ja vanhusten lähtökohtaisesti vastavuoroisessa auttamisessa ja muussa sosiaalisessa seuranpidossa. Tämä merkitsi myös hiljaisen tiedon aikaisempaa tehokkaampaa siirtymistä lasten hoidossa.

 

Ruuhkavuosiongelmien hyvin selvä keveneminen johti nopeasti keskimääräisen lapsiluvun nousuun uusiutumistasolle ja vähän ylikin. Samalla ensisynnyttäjien ikä laski keskimäärin neljällä vuodella.

 

Mukana oleville muutos merkitsi osallistumismaksusta huolimatta isoja säästöjä, joista isoimmat tulivat asumiskuluissa. Yksityisasuntojen ei tarvinnut olla enää suuria, koska varsinkin lapset olivat melko paljon ryhmän tiloissa, ryhmän retkillä tai kesänviettopaikoissa.

 

Yhteisen toiminnan määrästä oli alussa hyvin erilaisia käsityksiä, mutta käytäntö osoitti, että ryhmän koheesio edellytti kohtuullista intensiteettiä ja yhteisten tilojen hyödyntämistä varsinkin eniten tukea tarvitsevien tapauksissa. Erot yhteisen toiminnan määrässä ja luonteessa ovat kuitenkin edelleen isoja, mutta näitä eroja pidetään osoituksena dynaamisen kulttuurievoluution jatkumisesta. 

 

Toiseksi suurimmat säästöt kotitaloudet saivat omien autojen vähenemisestä, koska sujuva yhteistyö vähensi autoilun tarvetta. Myös ryhmät hankkivat myös omia yhteisautoja. Ryhmien välille syntyi yhteistyötä esimerkiksi lasten ja vanhusten hoidossa.

 

Tavaran ostaminen vähentyi noin 15 prosenttia. Palveluiden käyttäminen sen sijaan lisääntyi. Uusi tietotekniikka auttaa huomattavasti ryhmien toiminnan järjestämisessä.

 

Useimmat ryhmät, joita on Suomessa nyt lähes 100 000, ovat nykyään suosittuja työnantajia. Niiden palveluksessa on tyypillisesti ainakin kaksi monitoimiapulaista, joista vähintään toinen palkataan ulkoa uusien ideoiden saamiseksi. Monilla ryhmillä on yritystoimintaa jäsenten iloksi, opiksi, virkistykseksi sekä lisäansioiden tarjoamiseksi.

 

Monet yllättyivät työelämään levinneistä vaikutuksista. Rakentavan, aikuismaisen yhteistyön harjoittaminen ajankäytön pääosassa kopioitui vääjäämättä myös ajankäytön vähäisempään osaan eli ansiotyöhön, mikä on 80/20-säännön yksi tavanomainen seuraus.

 

Reilu käytäntö työelämässä johti hyvin joustavan työpaikkakohtaisen sopimisen yleistymiseen, minkä osana oli yrityksen voiton ison osan jakaminen työntekijöille. Silti työnantajatkin hyötyivät tästä enemmän kuin menettivät voiton jakamisen vuoksi. Useat yritykset hyötyivät yhteistyön paranemisesta niin silmiinpistävästi, että jotkut työnantajat suosittelivat työntekijöilleen liittymistä yhteistyöryhmiin.

 

Yhteistyön syvällinen vahvistuminen johti myös siihen, että työnantajaliittojen, ammattiliittojen ja julkisen vallan merkitys keveni melkoisesti. Myös palkkaerot kaventuivat. Palkkaerojen tasoittumista edisti myös korkea yleinen koulutustaso.

 

Digitalisoitumisen, robotisoitumisen ja myös yhteisömallin yleistymisen vuoksi palkkatyö vähentyi. Tämä sekä yhteisömallin aikaansaama kotitalouksien pakollisten kulujen radikaali väheneminen johti siihen, että lähes 80 prosenttia palkansaajista tekee osa-aikatyötä, mutta sen lisäksi monet kokoaikaisistakin palkansaajista harjoittavat omaa, privaattia yritys-, tutkimus-, kulttuuri-  tai kehittämistoimintaa, usein yhdessä muiden kanssa, usein muidenkin kuin samaan yhteistyöryhmään kuuluvien kanssa. Näistä lukemattomista vapaista ryhmistä ja pajoista singahtaa aika usein menestyviä kasvuyrityksiä tai muuten merkittäviä innovaatioita.  

 

Mahdollisuus omien taipumusten mukaiseen elämään merkitsi isoa hyppyä kulttuurin kukoistuksessa sekä yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumisessa. Monissa järjestöissä ja puolueissa luottamushenkilöt ja toimintatapa muuttuivat olennaisesti, kun paljon aikaisempaa isompi osa jäsenistä ehti toimintaan mukaan.

 

Suomen bkt kasvoi kilpailukyvyn parantumisen vuoksi 2020-luvun loppupuoliskolla ja koko 2030-luvun yli 5 prosenttia vuodessa. Julkisen talouden vaje katosi historian hämäriin.

 

Nyt ihmetellään, miten yhteiskunta on voinut joskus jopa tukea taloudellisesti lasten sekä aikuisten yksinäistymistä ja syrjäytymistä eli elämän järjestämistä ilman ihmislajille tärkeää osallisuutta eli elämistä apua ja tukea saavana että antavana, sopivan kokoisen lähiyhteisön jäsenenä. (Oppikirjalainaus päättyy tähän.)...”


 

***

Yllä osittain lainattu kirjoitukseni on kokonaisuudessaan luettavissa Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n - Sällskapet för framtidsstudier rf:n Futura-lehden numerossa 4/2015, s. 59-68.  Netin kautta kirjoitus on saatavilla hyvin varustettujen kirjastojen tietokoneilla tai jos on yliopiston tmv käyttölupien haltija - esim: http://www.doria.fi/handle/10024/126059   (pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1759056  ) Lehti on saatavissa paperisena myös joistakin kirjastoista sekä tilattavissa seuran toimistosta, toimisto@futurasociety.fi

 

 

Lähiyhteistyön romahdusta on esitelty myös edellisessä kirjoituksessani sekä Tieteessä tapahtuu -lehdessä 6/2014, s. 55-58.  Empiiristä näyttöä työnjaon syvällisen muuttamisen vaikutuksista hyvin samankaltaisessa, hitaan metamorfoosin tuottamien haittojen poistamisessa olen esitellyt täällä.

 

Facebookissa on  Lähiyhteistyöromahdus - varasto (julkinen ryhmä), jonne kerätään aiheeseen liittyviä linkkejä sekä myös linkkejä periaatteessa mahdollisiin lähiyhteistyön muutosta laajemmin ja paremmin selittäviin analyyseihin. Twitterissä ym myös  #lähiyhteistyöromahdus.

***

Tässä on linkki kaikkien kirjoitelmieni luetteloon.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset