Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Ovatko konservatiivit ja liberaalit ennemminkin tietämättömiä?

Viestinnän professori Anu Kantola kysyy tämän päivän (27.3.2018) Hesarin kolumnissaan, miten tunnistaa kunnon konservatiivin Suomessa, koska siihen ei kelpaa enää Lakoffin ehdotus että “hyväksytkö lapsesi ruumiillisen kurituksen”.

Kielitieteilijä George Lakoff väitti Kantolan mukaan, että Yhdysvalloissa konservatismin ytimessä on politiikkaa syvempi moraalinen käsitys siitä, millainen on hyvä perhe. Se tarkoittaa perheen puitteissa vahvaa ja tiukkaa isää ja nöyrää äitiä ja yhteiskunnassa mm. kurin ja järjestyksen ylläpitoa, yksilön vastuun vaatimista ja pientä julkista sektoria.

Liberaaleilla sen sijaan miehen ja naisen roolit eivät ole kiveen hakattuja, vanhemmat ovat sallivia ja he kannattavat verovaroilla rahoitettuja julkisia palveluita ja turvaverkkoja, jotka auttavat kaikkia eteenpäin.

Oma ehdotukseni on että kysymys on jotenkin väärin asetettu, mutta silti omiaan edistämään hedelmällistä keskustelua asiasta.

Konservatiivit kuvittelevat menneisyyteen virheellisesti sellaiset instituutiot (perhemallin ja vanhempien roolit/toimenkuvat) joita siellä ei suurella enemmistöllä ole ollut.

Laajempi elossapitoyhteisö surkastui ydinperheeksi vasta teollistumisen ja kaupungistumisen myötä ja samaan aikaan sijoittui elannon hankintaan osallistumattoman kotiäidin roolin synty.

Kuvitelma isästä perheen diktaattorina lienee ollut myös paljon enemmän esim. Lutherin opillista unelmaa kuin yleistä todellisuutta. Todennäköisempää on että elossapitoyhteisön toimintaa ja sukupuolten jossain määrin eriytyneitä tehtäviä johti perinne paljon vahvemmin kuin yksittäinen mies.

Konservatiivien unelma autoritaarisesta ydinperheestä tai yhteiskunnasta ei siis tukeudu tietoon vaan virheelliseen menneisyyskuvaan. Mielestäni perinnettä paremmin tunteva konservatiivi kannattaa äideille mahdollisuutta tai jopa oikeutta osallistua esim. elannon hankintaan muiden aikuisten rinnalla jo hyvin pian lapsen syntymän jälkeen.

Syy konservatiiveiksi itseään luulevien kömpelöön ja nähtävästi ongelmaa vain syventävään korjaussuuntaan on ilmeinen. Ydinperhe on aivan liian pieni luodakseen samanlaisen vakaan ja turvallisen ympäristön yksilön tueksi kuin aineellisen hyvinvoinnin voimakkaan kasvun hävittämä useamman kymmenen ihmisen suhteellisen vakaa elossapitoyhteisö.

Ydinperheen voimakas korostus ja sen turviin käpristyminen on kuitenkin luonnollinen primitiivireaktio kun monimutkaista muutosprosessia ei havaita eikä ymmärretä. Vain ydinperhe on enää lyhytnäköisen arvioijan työkaluksi jäljellä ja siksi siihen ja sen mystifiointiin takerrutaan.

Liberaalit eivät näytä ymmärtävän konservatiiveja paremmin instituutioiden/työnjaon ja niitä varjon lailla seuraavien, osin faktatiedon kanssa ristiriitaistenkin, uskomusten isoa ja hidasta muutosta, joka jatkuu ja syvenee edelleen.

Aineellisen hyvinvoinnin vääjämättä lisäämä yleinen ja rakenteellinen yksinäisyys tulkitaan esim.  tarpeettoman isolta osin toivotuksi individualismiksi.

On peräti epätodennäköistä että verovaroin rahoitetut julkiset palvelut ja turvaverkot voisivat olla pysyvä ratkaisu ongelmiin, joita aiheuttaa jatkuvasti suureneva poikkeama lajillemme ominaisista laumaeläjän tavoista järjestää työnjako.

Julkisten palveluiden ja turvaverkkojen ongelma on myös siinä, että ne auttavat vasta kun asiat ovat jo huonosti tai hyvin huonosti, ne eivät auta tällä hetkellä ainakaan vaikuttavasti isompia ryhmiä koskeviin ongelmiin, kuten modernin ajan synnyttämiin ruuhkavuosiin, jotka haittaavat vakavasti naisten tasa-arvon lisääntymistä. Esim. isien perhevapaiden käytön edistämien on sympaattinen ja hyvä asia, mutta se ei todellakaan ratkaise ja tuskin edes lievittää mainittavasti ruuhkavuosiongelmaa.

On selvää, että hyvinvoinnin lisääntymisen aiheuttamia ongelmia ei voi ratkaista järkevästi esim. palaamalla jäykkään klaaniyhteisöönkään eikä sellaiseen enemmistö ihmisistä suostu. Innovatiivisia ratkaisuja pitäisi etsiä primitiivisten tilannetta entisestään heikentävien konstien tai valtion kukkarosta rahoitettujen oireiden lieventämiskeinojen sijasta innovatiivisesti aivan uusista suunnista.

Uusien ratkaisujen etsiminen edellyttää luonnollisesti analyysin päivittämistä siten että pitkien kehityskulkujen tuottama instituutioiden muutos sekä siitä seurannut asenteiden ja luulojen muuttunut kokonaisuus ymmärretään nykyistä paremmin.

Vastaukseni Kantolan kysymykseen on, että jättäisin sekä konservatiivit että liberaalit jälki-istuntoon tekemään tosiasioita paremmin vastaavaa analyysia yhteiskunnan isoista muutoksista.

Perusteluita tarjoan tarvittaessa lisää.

 

**

Tämä kirjoitukseni sivuaa melko paljon myös aikaisempaa kirjoitustani harhaanjohtavan perinnepuheen haitallisuudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"On selvää, että hyvinvoinnin lisääntymisen aiheuttamia ongelmia ei voi ratkaista järkevästi esim. palaamalla jäykkään klaaniyhteisöönkään eikä sellaiseen enemmistö ihmisistä suostu. Innovatiivisia ratkaisuja pitäisi etsiä primitiivisten tilannetta entisestään heikentävien konstien tai valtion kukkarosta rahoitettujen oireiden lieventämiskeinojen sijasta innovatiivisesti aivan uusista suunnista."

Hyvä kirjoitus.

Tuo palaaminen jäykkään klaaniyhteisöön ei vaan oikein aukea.

Ratkaisu ei välttämättä ole pitkien päättelyketjuen takana. Ihminen ei juurikaan ole muuttunut keräilijä - matsästäjä ajoistaan, jolloin kaikki heimojen jäsenet osallistuivat ravinnon hankintaan. Metsästys oli miesten harjoittama rituaali ja liha ravinnon lisä.

Edelleen kulttuuriantropologien mukaan, pienimmät lapset elivät kotia jääneiden aikuisten vartioimissa laumoissa.

Systeemi, joka vastaa tämänpäivän lastentarhaa/päivähoitokaikkaa yms.

Vauva riisuu pertti perusnärkästyjän aseista

Jani Kaario mainitsee linkin tutkimuksessa, että sulkeminen yksityisen piiriin (ydinperheen kotihoito) on ihmiselle luonnoton tila.

P.S. Linkki ei taida toimia. Ehkä vielä löytyy nimellä hesarista.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista. Kirjoituksessani ei ollut linkkiä Kantolan kolumniin. Lisäsin sen nyt.

Olennaisesti samoilla linjoilla taidetaan olla. Kaaro on ilmeisen oikeassa, jos on noin kirjoittanut.

Isolla osalla ihmisistä ratkaisu on ilmeisesti paljon enemmän näkymättömissä kuin mitä meille, sillä monet eivät ilmeisesti perusta käsitystään ihmisestä luonnontieteelliseen tietoon.

Kiinnittäisin huomiota jonkin verran siihen, että tarhassa ollaan vain noin 20 prosenttia vuoden tunneista ja menneisyyden lapsilaumoissa oltiin käytännössä koko ajan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että esittäisin lapsille ympärivuorokautista sijoitusta tarhoihin. Tarhoissa on muuten myös paljon korostuneemmin muut lapset hyvin saman ikäisiä keskenään. Muinaisissa yhteisöissä ikärakenne oli ilmeisesti huomattavasti monipuolisempi.

Tarkoitan jäykällä klaaniyhteiskunnalla mm sellaisia ilmiöitä joita esim. Jukka Korpela tuo esille mainiossa kirjassaan "Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Oikeusvaltion synty."

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Kiitos vastauksestasi. Olemme samoilla linjoilla. Selvisi myös tuo "jäykän klaanin" lähde.

Vanhoillisten käsityksiä ydinperheestä ja roolijaosta uusintaa ja ylläpitää myös monet tämän päivät poliittiset ratkaisut, kuten hallituksen suosimat kotihoidontuet ja kolmen vuoden hoitovapaa. Eroamme näiltä(kin)osin muista Pohjoismaista.

Toimituksen poiminnat