Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Kaivinkone- vai teelusikkatiedettä? (2)

Esittelen tässä kirjoitussarjan toisessa osassa tutkimuskirjallisuutta ja empiriaa, jonka perusteella pidän pätevänä hypoteesina, että hyvin iso osa vaikuttavaksi luullusta tai tarkoitetusta nykyisestä tutkimuksesta on vaikuttavuudeltaan hyvin heikkoa tai jopa negatiivista.

Lisäksi esittelen hypoteesin antia suhteessa pariin ajankohtaiseen puheenaiheeseen eli sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseen ja alhaiseen syntyvyyteen.

Jared Diamond on esittänyt valtiotason hyvinvoinnin perustaksi erityisesti suotuisaa ilmastoa ja muita maantieteellisiä syitä.

Daron Acemoglu ja James A. Robinson kiistävät Diamondin hypoteesin ilmeisen vahvoin perustein ja esimerkein. He eivät käytä evoluutioon viittaavia ilmaisuja, mutta evoluutiotermejä käyttäen he tarkoittavat sanoa, että valtiot jotka sopeutuvat ympäristöönsä paremmin pärjäävät ainakin pitemmän päälle paljon paremmin kuin heikommin sopeutuvat.

Paremmin sopeutuva valtio tarjoaa kaikille tai ainakin suurimmalle osalle väestöstä mahdollisuuden osallistua sekä poliittisesti että taloudellisesti. Myös vanhojen rakenteiden luova tuho tulee sallia.

Avainasemassa on, että toimivatko instituutiot (eli käytännön työnjako, toiminta, toimintakulttuuri jne) inklusiivisesti eli mukaan ottavasti vai ekstraktiivisesti eli tavalla joka riistää ihmisten työn tulokset ja tukahduttaa kehityksen.

Jukka Korpela osoittaa puolestaan hyvin kiinnostavasti, miten monimutkaista, sattumanvaraista, ristiriitaista ja usein myös hyvin hidasta instituutioiden/toimintakulttuurin jne. kehitys voi olla.

Noel Yuval Harari tuo hypoteesin tueksi toisen tarpeellisen ulottuvuuden eli hyvin vahvat jaetut uskomukset, jotka vaikeuttavat tai jopa estävät sellaisen analyysin tekemistä, jota tarvitaan instituution jne. pysyväksi ja vaikuttavaksi muuttamiseksi tai edes sen yrittämiseksi.

Harari ei ole ensimmäinen tutkija joka esittelee jaettuja uskomuksia, mutta hän esittelee niitä hyvin elävästi.

 

Empiriaa inklusiivisuuden lisäämisen vaikuttavuudesta

 

Ainakin työelämän puolella on toteutettu pitkien kehityskulkujen analyysiin perustuvia instituution/työnjaon muutoksia, joilla on saatu aikaan laadullisesti että määrällisesti hyvin vaikuttavia tuloksia aikaan. Oheisena linkki erään erityisen hyvin tuntemani esimerkkitapauksen kuvaukseen.

Kannattaa kiinnittää huomiota kuinka tapauksessa ilmenee useita edellä esiteltyjä seikkoja. Toimintakulttuurin hidas kieroutuminen ja suuren enemmistön sekä myös kellokkaiden vastahakoisuus hyväksyä vaikuttavaan ratkaisuun johtava analyysi ja sen johdosta tarvittavat toimenpiteet.

Pane erityisesti merkille, että vallitsevan ja tässä tapauksessa virheellisen uskomuksen mukaan työnjako oli pääosin kunnossa, siinä ei muka ollut korjattavaa. Kannattaa siten etsiä myös instituution/työnjaon ydinongelmaan tiiviisti kytkeytyvää/sitä myötäilevää ja ehkä tukevaa tai peittävää jaettua uskomusta/ksia, jos olettaa jo löytäneensä ydinongelman, jonka korjaaminen johtaa vaikuttavaan muutokseen. Tällaisen löytyminen lisää todennäköisyyttä että olet löytänyt ydinongelman tai ainakin päässyt lähelle toimivan ratkaisun löytymistä.  Ja muista että vaikuttavan ratkaisun edellytys on lähes aina että aloitetaan instituution/työnjaon/käytännön toiminnan korjaamisesta - uskomukset muuttuvat kyllä aikanaan kun uuden työnjaon ylivoimaisuus on osoitettu käytännössä. (Tämä kappale on lisätty 5.4.2018)

 

Ajankohtaisia kytkentöjä

 

Instituution/työnjaon konkreettisessa muuttamisessa on ilmeisesti vaikuttava ratkaisu myös esim. Reetta Rädyn kirjoituksessaan pari päivää sitten kaipaamaan vaikuttavaan sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, jos ratkaisua ylipäänsä on.  

Analyysiä tehdessä suosittelen kiinnittämään huomiota ns. ruuhkavuosi-ilmiöön. Se on vastoin vallitsevaa jaettua uskomusta hyvin moderni ilmiö myös äitien osalta eikä aikaisempi, ainakin noin kymmenen ihmisen roolien tasajako sekä äidin että isän kesken voi eliminoida ongelmaa. Ruuhkavuori muuttaisi vain hieman muotoaan, mutta ei poistuisi.  

Esimerkiksi Väestöliiton ajankohtaiseen tuskailuun Suomen alhaisesta syntyvyydestä suosittelen miettimään ruuhkavuosi-uskomusten työnjakovaikutusten lisäksi esimerkiksi uskomusta että lapsella pitää olla oma huone. Tuon modernin uskomuksen noudattamisen kalleus voi aiheuttaa käytännössä yhden merkittävimmistä institutionaalisista syistä alhaiselle syntyvyydelle.

Uskomus on muodostunut vasta toisen maailmansodan jälkeen. Jopa yläluokan parissa pidettiin vielä 1930-luvulla lapsen omaa huonetta sopimattomana ylellisyytenä. Esim. Ruotsissa jossa syntyvyys on nyt tiettävästi korkeampi, on keskimäärin isommat asunnot.  Nyt on kolme vaihtoehtoa mistä valita - luopua uudesta uskomuksesta, ostaa isompi asunto tai pidättyä ensimmäisen tai toisen lapsen hankinnasta. Kolmas vaihtoehto taitaa olla helpointa valita.

 

Kamarioppineisuus vai empiria?

 

On perusteita rinnastaa nykyinen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen pyrkivä akateeminen tutkimus (teelusikkatiede) suurelta osin esimerkiksi geologiassa 1700-luvulla vallinneeseen kamarioppineiden neptunismiin.

Väitteeni koskee erityisesti sellaista tutkimusta, josta puuttuu selkeä analyysi ongelman/ilmiön synnystä ja siihen kytkeytyvistä jaetuista uskomuksista ja joka ei ehdota keinoksi instituution/työnjaon/käytännön toiminnan jne selkeästi määriteltyjä, pysyväisluontoisia muutoksia vaan esimerkiksi vetoaa epämääräisesti asenteiden muuttamisen tarpeeseen tai vaatii määrärahojen lisäämistä tulonsiirtoihin tai palkatun henkilöstön lisäämiseksi.

Vastaavasti suosittelemani (riittävän pitkään ja perusteelliseen) empiiriseen tarkasteluun tukeutuva lähestymistapa (kaivinkonetiede) rinnastuu James Huttonin ehdottamaan ja sittemmin tieteellisen geologian myös valtavirraksi muodostuneeseen lähestymistapaan.

Kirjoituksen kolmannessa osassa esittelen joitakin esimerkkejä tutkimuksesta, jonka oletan täyttävän teelusikkatieteen kriteerit.

Myös lukijoiden ehdotukset ovat tervetulleita, myös sellaisesta tutkimuksesta joka täyttäisi kaivinkonetieteen kriteerit.

 

Kirjallisuutta:

 

Acemoglu Daron ja Robinson James A. : Miksi maat kaatuvat. Vallan, vaurauden ja varattomuuden synty. Terra Cognita 2013.

Diamond Jared: Tykit, taudit ja teräs. Ihmisten yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita 2003.

Harari Yuval Noah: Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. Bazar 2017.

Harari Yuval Noah: Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Bazar 2017.

Korpela Jukka: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla. Jumalan laista oikeusvaltion syntyyn. Gaudeamus 2015.

 

Linkki kirjoitussarjan ensimmäiseen osaan:

Kaivinkone- vai teelusikkatiedettä (1)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset