Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Antaako kuluttajavirasto järjettömiä, laittomia ja haitallisia ohjeita?

Kuluttajavirastossa on tehty ilmeisen ahkerasti töitä valmismatkalain 1.7.2018 korvaavan uuden lain – laki matkapalveluyhdistelmistä – esittelemiseksi erityisesti matkailualan yrityksille.

Pääosin hyviin ja oikeisiin neuvoihin ja tulkintoihin näyttää kuitenkin lipsahtaneen sekaan tahattomasti myös osin järjettömiä, laittomia ja haitallisia ohjeita.

Tämän lajin ohjeet koskevat vain ohjeiden pääkohderyhmää katsoen sivullisia eli matkoja järjestäviä yhteisöjä, kuten yhdistyksiä, seurakuntia tai organisoitumattomia ryhmiä.

Näkökulmani on erityisesti sellaisen matkoja järjestävän yleishyödyllisen yhdistyksen, jossa matkan suunnittelusta ja toteutuksesta sekä jälkitöistä vastaavat ihmiset (jäljempänä matkanjohtaja) toimivat usein palkatta.

 

 

Kuluttajaviraston järjettömät, laittomat ja haitalliset ohjeet (=pätevä oletus kunnes toisin osoitetaan):

 

”Lain soveltamisalaan eivät kuulu matkapalveluyhdistelmät, joita tarjotaan rajoitetulle ryhmälle matkustajia satunnaisesti ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua.

Rajatulla ryhmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi urheilujoukkueen tai yhdistyksen jäsenistöä tai koulun oppilaita.

Tällaisia matkoja voi järjestää enintään muutaman kerran vuodessa, eikä niiden järjestämisestä saa koitua kenellekään taloudellista hyötyä, kuten rahaa tai ilmaista matkaa.

Matkoja ei saa tarjota suurelle yleisölle. Markkinoinnin on siis oltava suljettua (jäsenkirje, sähköpostilista jäsenistölle, suljettu facebook -ryhmä jne.).”

 

 

Ehdotukseni vastaaviksi järkeviksi, laillisiksi ja hyödyllisiksi ohjeiksi:

 

Lain soveltamisalaan eivät kuulu matkapalveluyhdistelmät, joita tarjotaan lähtökohtaisesti rajoitetulle ryhmälle matkustajia satunnaisesti ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua. Taloudellisen hyödyn tavoittelulla tarkoitetaan tässä toimintaa joka ei täytä tuloverolain 22 §:n mukaisia yleishyödylliselle yhteisölle asetettuja ehtoja.

Rajatulla ryhmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä ryhmää, jonka selkeä enemmistö on esimerkiksi urheilujoukkueen tai yhdistyksen jäsenistöä tai koulun oppilaita.  

Tällaisia matkoja voi järjestää enintään muutaman kerran vuodessa, eikä niiden järjestämisestä saa koitua kenellekään siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Matkoja saavat yleishyödylliset yhdistykset ja esimerkiksi seurakunnat luonnollisesti markkinoida edelleen myös julkisesti. Potentiaaliset uudet jäsenet kun eivät elä suljetussa karsinassa vaan normaalin elämänkokemuksen mukaan hajallaan ns. suuren yleisön joukossa.

Matkoja markkinoitaessa on tarpeen tai jopa tärkeää tuoda esiin, että matkat ovat lähtökohtaisesti tarkoitettu vain kyseiseen ryhmään jäseniksi liittyville. Matkan osallistujista saa luonnollisesti pienehkö osa olla lain edellyttämän jäsenhankinnan edistämiseksi myös ei-jäseniä ja heille voi matkan hinta luonnollisesti olla korkeampi kuin jäsenillle.

 

 

Perustelut:

 

”Lain soveltamisalaan eivät kuulu matkapalveluyhdistelmät, joita tarjotaan rajoitetulle ryhmälle matkustajia satunnaisesti ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua.”

 

-On tarpeellista viitata yleishyödyllisen yhteisön määritelmään, sillä myös yleishyödyllinen yhteisö nimenomaan saa tavoitella taloudellista hyötyä  (esim. halvempia hintoja jäsenille) ja jopa (pientä) ylijäämää eli voittoa (yhdistyksen toimintaa varten), myös retki- ja matkatoiminnastaan.

 

”Rajatulla ryhmällä tarkoitetaan tässä yhteydessä esimerkiksi urheilujoukkueen tai yhdistyksen jäsenistöä tai koulun oppilaita.”

 

-On järjetöntä rajata osallistujat fundamentalistisesti vain jäsenistöön tmv., sillä käytännössä on yhdistyksen yleishyödyllisen luonteen ja velvoitteen vuoksi pidettävä avoinna mahdollisuus ainakin ajoittaiseen lasten, perheenjäsenien, jäsenten kaverien sekä myös jäsenyydestä kiinnostuneiden osallistumiseen.  

 

”Tällaisia matkoja voi järjestää enintään muutaman kerran vuodessa, eikä niiden järjestämisestä saa koitua kenellekään taloudellista hyötyä, kuten rahaa tai ilmaista matkaa.”

 

-Pääsääntönä rajoitus ”muutaman kerran vuodessa” on ok. Hyvä kuitenkin muistaa, että esim. isoilla eläkeläisyhdistyksillä tai seurakunnilla määrä voi olla huomattavastikin tiheämpi ilman että rikotaan mitään yleishyödyllisyyssääntöä.

-Jos matkanjohtaja, bussinkuljettaja tai joku muu tarpeellinen matkan toteuttamiseen osallistuva ei maksa samaa osallistumismaksua kuten maksavat ryhmän jäsenet, niin kyse ei yleensä ole ”taloudellisesta hyödystä” tai ”ilmaisesta matkasta”, kuten kuluttajaviraston väki näyttää luulevan.  

-Matkanjohtajan tehtävä eli syy olla matkalla on lähtökohtaisesti matkanjohtaminen ja silloin osallistuminen matkaan ei ole palkattomallekaan matkanjohtajalle verotettava etu, vaikka lystiä matkalla olisikin.

-Vertaa palkkaa saava tai yrittäjänä toimiva matkanjohtaja. Harhaisella väitteellään kuluttajaviraston ohjeen laatija hyvin selvästi haittaa ja suorastaan sabotoi yleishyödyllistä yhdistystoimintaa.

-Virheellisten kuvitelmien lietsominen ei-maksamisen veronalaisuudesta ja tai siitä että menettely velvoittaisi asettamaan vakuuden ja maksamaan tarkastusmaksua kuluttajavirastolle, jos halutaan ottaa ennakkomaksuja (mikä on usein välttämätöntä tai viisasta), on omiaan vähentämään yleishyödyllisten yhdistysten mahdollisuuksia saada jäseniään innostumaan yleensä monellakin tapaa yleishyödyllisten matkojen järjestämisestä ja johtamisesta. Ohje on tietenkin myös järjen- ja lainvastainen.

-Sinänsä se, että matkanjohtaja maksaa osallistumismaksun tai osan siitä on mahdollista, jos yhdistys niin päättää ja matkanjohtaja siihen suostuu. Olennaista on, että matkanjohtajan ei-maksaminen ei yleensä ole kuluttajaviraston tarkoittama ”ilmainen matka”.

-Oletin että kuluttajaviraston virheellinen neuvo tässä asiassa johtuu verohallinnon ohjeista. Oletan edelleen että se juontaa joihinkin verohallinnon vanhoihin ohjeisiin.

-Iloinen yllätys minulle muinaisena verovirkamiehenä oli, että tuollaista väärää ohjetta en ainakaan minä vielä tai enää löytänyt verohallinnon nettisivuilta. Verohallinto on tässäkin eikä vain tietotekniikan hyväksikäytössä parantanut hyvin selvästi otettaan.

-Toivomukseni verohallinnolle silti on että ohjeita täsmennettäisiin tältä osin selkeämmiksi, koska havaintojeni mukaan monissa matkoja järjestävässä yhdistyksessä edelleen luullaan tai tulkitaan asiaa virheellisesti ja kuvitellaan ja noudatetaan alamaishenkisesti (vaikka oikeustaju muuta visertää) lainsäätäjän (typeräksi) tahdoksi (myös lyhyiden matkojen osalta) sen mitä kuluttajavirasto nyt virheellisesti ohjeistaa.

-Selkeämpää vero-ohjetta virittäessä kannattaa muistaa että tehtävänsä puolesta laillisesti maksuttoman ja kuitenkin verottoman matkan tekijä voi olla myös esim. joku muukin kuin matkajohtaja, esim. retkien suunnittelusta, valmistelusta ja jälkitöistä vastaava henkilö, jonka osallistuminen ”tehtävänsä puolesta” tulevien retkien laadun varmistamiseksi ja kehittämiseksi voi olla perusteltua, vaikka ei matkanjohtajana toimisikaan (mikä lienee toki yleisin viritys). Myös erillinen, palkaton opas voi olla laillinen ”vapaamatkustaja”.

 

”Matkoja ei saa tarjota suurelle yleisölle. Markkinoinnin on siis oltava suljettua (jäsenkirje, sähköpostilista jäsenistölle, suljettu facebook -ryhmä jne.).”

 

-Kuluttajaviraston tämä vaatimus on ilmeisen selvästi ristiriidassa yleishyödyllisten yhdistysten velvoitteiden ja elävän elämän tosiasioiden kanssa. Viittaan tällä erää vain kahteen verohallinnon ohjeiden sitaattiin:

”Yleishyödyllisen yhteisön toiminnan on kohdistuttava rajoittamattomaan henkilöpiiriin. Yhteisön jäsenyyden sekä tosiasiallisen yleishyödyllisen toiminnan tulee olla lähtökohtaisesti kaikille avointa.“

”yhteisöllä täytyy olla pyrkimys pitää toimintaa avoimena ja hankkia uusia jäseniä.”

-Vinkki kuluttajavirastolle: pitäkää uuden lakinne 1 §:n ”markkinoidaan” -sanalla hyvin, hyvin kevyt painotus ja kiinnittäkää huomiota tulkinnoissanne enemmänkin satunnaisuuteen ja taloudelliseen hyötyyn (voiton tavoitteluun). Markkinoidaan -sanan vahva tulkinta olisi hyvin selkeästi ristiriidassa ilmeisesti useammankin lain hyvin selkeän ilmaisun ja tarkoituksen kanssa, mieleen tulee nyt esimerkiksi tuloverolain 22 pykälä. 

 

 

Alustava oletus sekaannuksen syystä:

Poistin ja arkistoin tästä kohdasta 2.5.2018 tekstipätkän, koska se oli suhteellinen pinnallinen, vaikka oikeansuuntainen, sillä en ollut lukenut sen kirjoittamista ennen hallituksen esitystä matkapalveluyhdistelmälaiksi. Oheisena linkki vastaavaan kirjoitukseeni,  joka perustuu huolellisempaan tausta-aineiston lukemiseen. 

 

***

Tämän kirjoittaminen oli mielenkiintoinen päättelyretki. Olen silti ilahtunut, jos joku osoittaa järkevästi perustellen että olen jotenkin olennaisesti erehtynyt päättelyssäni ja koska uskon teorioiden ja hypoteesien kuolevaisuuteen.

Lupaan tarjota ainakin kahvit asianomaiselle mestarille. Lisään tämän kirjoituksen loppuun aikanaan tiedon siitä että pitikö kahvit tarjota.

Tämän kirjoituksen linkkiä suosittelen levitettäväksi runsaasti yhdistysmaailmaan eli etenkin sellaisille yhdistysihmisille, joiden yhdistykset tai alayhdistykset järjestävät retkiä ja matkoja, joissa matkanjohtajalle tyypillisesti kuuluvia tehtäviä hoitavat yhdistyksen omat jäsenet palkattomasti.  Se on täysin laillinen vaihtoehto, vaikka matkanjohtajan tehtäviä hoitavalta ei perittäisikään osallistumismaksua osittain tai lainkaan,  eikä synnytä ennakonpidätysvelvoitteita eikä matkapalvelulain mukaisia vakuudenasettamisvelvoitteita. (Lisäys 2.5.2018: selvitin verotuskysymystä jo 30.4.2018 - olen mitä ilmeisimmin lähtökohtaisesti oikeillä jäljillä mutta täsmennän asiaa vielä eri kirjoituksella lähiaikoina ja lisää tuon kirjoituksen linkin tähän kirjoitukseeni.)

Toinen laillinen vaihtoehto on palkata joku ihminen (voi olla myös yhdistyksen oma jäsen) tai yritys hoitaamaan esim. matkanjohtajan ja/tai oppaan tehtävää, jolloin yhdistys toimii edelleen itse matkanjärjestäjänä. Tämäkään malli ei synnytä vakuudenasettamisvelvoitetta.

Kolmas hyvä ja laillinen vaihtoehto on, että yhdistys tilaa ryhmämatkansa palveluna joltakin kaupalliselta matkailupalvelujen tarjoajalta, jota uusi matkapalvelulaki  koskee myös vakuudenasettamisvelvoitteen osalta, jos matka kestää yli 24 tuntia tai sisältää majoituksen.

Virheellistä tulkintaa palkattomien matkanjohtajien ei-maksavuuden luonteesta on sovellettu – ja todennäköisesti usein myös kierretty – jo aivan tarpeeksi kauan ja laajasti.

Julkisen todistamisen taakka on kuluttajavirastolla, jos se haluaa edelleen väittää että lainsäätäjä on tarkoittanut uudella matkapalvelulailla muuttaa järkiperäisen päättelyn ja muun lainsäädännön (esim. perustuslaki ja tuloverolain 22 §) yleishyödyllisille yhteisöille vahvistamia oikeuksia ja velvoitteita markkinoida ja toteuttaa laillista toimintaansa.

Kyse on myös viranomaisen toiminnan puolueettomuudesta ja tasapuolisuudesta. Nyt kuluttajavirasto asettuu myös epätotuuksiin tukeutumalla suosimaan epätasapuolisesti ja lyhytnäköisesti matkailualan kaupallisia toimijoita.

Kuluttajaviraston sopimaton menettely aiheuttaa muiden haittojen lisäksi kuitenkin taloudellista vahinkoa myös matkailualan kaupallisille toimijoille.

(Kirjoitukseen on tehty pieniä täsmennyksiä viimeksi 30.4.2018 noin klo 8.20.)

***

Tässä on linkki sivuille ja sitaatteihin, joihin kirjoitukseni tukeutuu

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Meillä viittomakielisillä on pieni yhteisö, jossa suurin osa on eläkeläisiä ja haluavat matkustaa porukalla ja pyytävät minua ja toista henkilöä järjestämään matkoja. Yhdistystä ei tietenkään ole vaan perustetaan aina alajaosto ja sitä kautta sitten tilitetään ennakkomaksut ja taskurahaa kaikille matkaan osallistujille.

Usein saa kuulla, että ettei uutterien matkanjärjestäjien saisi maksaa vaivantyöstään matkasta mutta siihen on aina osallistuttu, kun emme halua saada hyötyä.

Minä osaan kirjoittaa kielillä ja kommunikoida sekä ratkaista pulmia ja toinen taas osaa suunnitella matkareitit ja kiinnostavat nähtävyydet, yms.

Nyt vain ehdotetaan sitä, että pitäisi perustaa ihan oma yhdistys ja sille omat kotisivut blogeineen ja keskustelualueineen, joissa voi lukea matkapäiväkirjoja sekä kuvia.

Ei vain ole vielä aika kypsä. Ajatus siihen on kyllä hautumassa ja joitakin ratkaisuja on löytynyt, että miten voitaisiin palvella yhteisöä maksimaalisesti. Muutaman matkan järjestäneenä on palautteina ollut pelkästään positiivista ja miksi he eivät itse halua järjestellä on se, että pelkäävät joutuvansa pulaan ulkomailla, kun ei ole osaavia henkilöitä ja eivät itse kuule eivätkä osaa kieliä. Toinen syy on se, että halutaan jutella omalla äidinkielellään toisten kanssa ja jos heitä jokin asia kiinnostaa, niin antavat toiveet meille.

Kyllä kuluttajavirasto antaa haitallisia ohjeita, kun matkoja järjestävän yhdistyksen tavoitteena on antaa jäsenistölle virkistysmatkoja päästäkseen eroon samaa suomalaista arjen rytmistä muualle piristymään ja saamaan henkistä voimaa.

Ei tässä mitään voittoa olla hakemassa vaan kerätä myös yhdistykselle rahaa, jotta voisi järjestää muitakin ajanviettoja. Mikäs sellainen yhdistys on, joka ei kerää yhtään mitään?

Toimituksen poiminnat