Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Käyttävätkö yhteiskuntatieteilijät harhaisia tai vahingollisia kahtiajakoja?

Meillä ihmisillä on tutkimusten mukaan hyvin vahva automaattinen taipumus jakaa ihmisiä kahteen ryhmään, meihin ja muihin, ystäviin ja vihollisiin. Tai ylipäänsä kahteen ryhmään. Tämä taipumus voi olla ja onkin usein haitallinen.

 

Professori Anu Kantola oli epäilemättä oikeassa kun totesi 1.5.2018 HS-kolumnissaan, että tämä taipumus “jyrää usein kykymme tehdä tarkkoja havaintoja”. Tätä taipumusta “kannattaa yrittää myös vastustaa, jotta emme ajautuisi vääriin päätelmiin siitä, keitä olemme ja keitä meillä on vastassa tai puolellamme.”

 

Mielestäni on perusteltua kysyä, että tuottavatko myös yhteiskuntatieteen tutkijat itse tällaisia vääriin päätelmiin johtavia ja ehkä täysin tarpeettomia kahtiajakoja tutkimuksia tehdessään? Tutkimuksen etiikkaakin pitäisi ehkä tällaisissa asioissa miettiä enemmän.

 

Tämä epäilys vahvistui lukiessani HS:n uutista sattumoisin saman päivän lehdestä, jossa oli tuo Kantolan kelpo kolumni.

 

Tuossa uutisessa kerrottiin Taloustutkimuksen tuoreesta kyselytutkimuksesta, jossa vastaajat on yritetty puristaa ilmeisen väkinäisesti liberaali-konservatiivi -jakoon sen perusteella miten ihmiset suhtautuvat esimerkiksi maahanmuuttoon ja modernisaation luomaan uuteen perheihanteeseen. Taustalla on myös ilmeisen ongelmallisia oletuksia eri asioihin suhtautumisten korrelaatiosta. 

 

Liberaali ja konservatiivi eivät normaalin kielenkäytön valossa ole edes vastakohtia toisilleen. Liberaali tarkoittaa suvaitsevaista kun konservatiivi ei suinkaan määritelmällisesti ole  suvaitsematon vaan muutoksiin pidättyvästi suhtautuva henkilö. Toisaalta moni muutoksista innostunut voi olla hyvinkin suvaitsematon eri tavalla ajattelevia ihmisiä kohtaan.

 

Tällainen epäanalyytinen kahtiajako ja leimaaminen lisää vastakkainasetteluja ja voi ajaa ihmisiä tarpeettomasti kaivautumaan sellaisiin äärimmäisiin poteroihin joihin he eivät tieteellisemmän lähestysmistavan vallitessa ajautuisi.

 

Jos tällaiset kahtiajaot ovat tarpeen, niin pitäisi ilmeisesti käyttää ainakin asioista olennaisesti paremmin ja täsmällisemmin kuvaavia käsitteitä harhaanjohtavien ja tai liian yleistävien sijasta. Olen kiinnittänyt tähän huomiota jo jokin aika sitten kommentoidessani A. Kantolan erästä aikaisempaa kirjoitusta, jonka taustalla näytti myös selkeästi häämöttävän yhteiskuntatietelijöiden todellisuudesta irtautunut määritelmä joistakin yhteiskunnallisista suuntauksista eli ilmeisen selvää fundamentalistista liikettä nimitellään konservatiiviseksi. Eli niputetaan käytännössä esim. Ben Zyckovicz ja Sauli Niinistö - jotka luullakseni itsekin määrittelevät itsensä konservatiiveiksi -  samaan ryhmään kuin USA:n sukupuolten epätasa-arvoa ihannoivat fundamentalistisen ja virheelliseen tosiasiatietoon perustavan perhekultin kannattajat.

 

Tätä problematiikkaa kannattaisi yhteiskuntatieteilijöiden parissa miettiä vakavasti ja laadukkaampaa menettelyä voisivat edistää myös toimittajat, normaalien kansalaisten panosta tietenkään unohtamatta.

 

Median olisi luultavasti lisäksi järkevää poistaa vaalikoneistaan sellaiset arvokysymykset, joilla ei ole lainkaan taloudellista merkitystä ja joissa yleinen ja jo vallitseva käsitys on koko ajan muutenkin muuttumassa suvaitsevaisemmaksi. Tämä olisi luultavasti teko järkiperäisemmän ja suvaitsevaisemman yhteiskunnan puolesta.

 

Myös kannatuksensa nostamiseen vakavasti suhtautuvien yleispuolueiden olisi viisasta poistaa - Kokoomuksen tavoin - tällaiset asiat puolueen ohjelmista, koska ne voidaan nähdä perustellusti yksittäisen kansanedustajan omantunnon asioiksi, joilla ei ole enää mitään järkevää liittymää vakavasti otettavien asioiden hoitamiselle.  Esimerkiksi ehdokkaan suhtautuminen tuloeroihin on dramaattisesti tärkeämpi asia yhteiskunnan kehittämisessä kuin tunneperäinen suhtauminen siihen kuka saa rekisteröidä parisuhteensa minkäkinlaisen terminologian mukaan. 

 

Omasta puolestani osallistun järkiperäisen keskustelun ja ilmeisesti parempaan suuntaan vievän tutkimuksen ja muutoksen edistämiseen tämän kirjoituksen lisäksi merkitsemällä kirjanpitooni Taloustutkimuksen ja Helsingin Sanomien myötäilleen harhaanjohtavaa perinnepuhetta. Tämän päätelmän perustelut olen esittänyt tässä kirjoituksessa.   

**

Helsingin Sanomat jatkoi tälläisella "testillä" vielä 3.5. tuon harhakäsityksiä myötäilleen uutisen pohjalta ja hengessä. Ihmettelen laatulehden toimittajien tavoitteita eli mihin käsitteiden sekoittamisella pyritään? Vai onko kyse vain ajattelun niukkuudesta?

**

Yksi mahdollinen selitys joidenkin yhteiskuntatieteilijöiden mahdollisesti epäeettiseen terminologiaan saattaa olla se, että monet fundamentalistiset ryhmät ilmeisesti esiintyvät hyvin halukkaasti "konservatiiveina", ei siis johonkin uskomukseen itsensä naulanneina fundamentalisteina, mikä olisi olennaisesti oikeampi lajimääritys.  Tämä tuli mieleen pari päivää sitten kun satuin huomaamaan "Konservatiiviset uutiset" -nimisen sivuston. Kyse oli mielestäni hyvinkin selvästi konservatiiviisuus-nimikkeen varjossa piilottevasta fundamentalismista. Tällainen harhaanjohtava itsemäärittely ei kuitenkaan voi oikeuttaa tutkijoita alistumaan fundamentalistien nöyriksi akateemisiksi ratsuiksi eli auktorisoimaan harhaista käsitteiden käyttämistä. Tämä kappale on lisätty 18.5.2018.

**

Yle, Suomen kulttuurirahasto sekä ajatuspaja E2 ovat nostaneet ansiokkaasti esille edellä esittämäni aihepiirin noin kuukautta myöhemmin. Toivotaan, että keskustelu asiasta johtaa esim. käsitteiden käytön selkiytymiseen ja fundamentalistisen blokkikehityksen olennaiseen heikentymiseen jne. Tämä kappale on lisätty 7.6.2018.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat