Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Konservatiivi vai valekonservatiivi?

"Perinteiset arvot" ja “perinteellinen perhemalli” ovat nykyään ilmaisuja, joka perustuvat vallitsevaan, mutta epätoteen, siis valheelliseen uskomukseen. Ilmauksilla tarkoitetaan vasta modernin ajan, teollistumisen ja voimakkaan hyvinvoinnin kasvun tuottamia - ei perinteisiä - ihanteita.

Ilmaukset muodostuivat todennäköisimmin sen vuoksi, että ne sopivat erityisen hyvin syntyaikansa nousussa olleen keskiluokan miesten ja naisten etujen kannalta hyödylliseen tarinaan. Lisäksi ne tukivat myös esim. nationalistista tarinaa.

Erityisen tärkeä tuo valheellinen uskomuskokonaisuus oli ylimpien luokkien naisille, joilla oli vapaus sekä ansiotyön että hoivatyön pakosta. Työläisnaisliike puolestaan joutui tavoittelemaan varsin ymmärrettävistä syistä samaa tilannetta.

Valheellisen uskomuksen vahvuudesta kertoo esimerkiksi, että 1920-luvulla suomalaisen naisliikkeen terävimmätkin naiset eli esim. Miina Sillanpää sekä Tyyni Tuulio uskoivat, että miesten, mutta ei äitien, perinteellinen tehtävä on hankkia elanto perheelle. Esimerkiksi maatalousnaisten järjestössä tavoite perustui kuitenkin todellisen perinteen mukaiseen ihanteeseen (ks esim. professori Anne Ollilan tutkimukset), mutta ristiriita dominoivan, perinteettömän ihanteen kanssa jäi pimentoon.

"Perinteiset arvot" ja “perinteellinen perhemalli” eivät siis ole perinteisiä, mutta ne ovat nykyään tärkeä perusta ja perustelu naisten oikeuksia ja tasa-arvoa sekä jopa oikeusvaltion heikentämistä haluaville fundamentalisteille, globaalisti.

Järkevä tapa edistää tosiasiatietoon ja luonnontieteeseen perustuvaa yhteiskunnallista keskustelua ja kehittämistä on käyttää konservatiiveinä esiintyvistä fundamentalisteista tosiasioita vastaavaa ilmausta eli pseudokonservatiivi tai sen suomenkielisempää vastinetta valekonservatiivi.

Tietenkin pitää myös välttää huolellisesti noiden valheellisten "perinteelliset arvot" ja "perinteellinen perhemalli" -ilmaisujen käyttämistä fundamentalistien pyrkimyksiä tukevissa tai myötäilevissä, valheellisissa merkityksissä.

Tosiasiatietoon tukeutuva ihminen on täysin toista mieltä kuin pseudokonservatiivi: äidin perinteellinen paikka on muiden rinnalla elantoa hankkimassa ja perinteellinen elämisen malli ei todellakaan ole vain kaksi sukupolvea käsittävä vanhempien ja muutaman lapsen yksikkö, jonka vasta moderni muutos eli hyvinvoinnin laaja ja iso kasvu sekä tehokas ehkäisy on tehnyt mahdolliseksi. Hyvä huomata, että moderniin malliin liittyvät ongelmat ovat parhaillaan kärjistymässä, esimerkiksi ruuhkavuodet, ilmastonmuutos, julkinen talous, yksinäisyys, eriarvoistuminen ja syntyvyys.

***

Kirjoitus perustuu yleisesti tunnettuun tosiasia- ja tutkimustietoon eli näyttövelvollisuus on niillä jotka haluavat kaataa esittämäni johtopäätökset ja suositukset. Joitakin lähteitä voin toki lisäillä, jos joku pyytää tai esittää tarkempia perusteluita kaipaavia, järkiperäisiä vastaperusteluita.

 

Muutamia kirjoitusta tukevia dokumentteja (lisätty 7.10.2018):

 

”Maailmassa on meneillään raaka arvojen sota” (HS 4.3.2017)

-uutinen joka osoittaa että fundamentalistit käyttävät toimeliaasti valheellisia argumentteja, mutta että eu-parlamentaarikot ja toimittajat eivätkä siten hyvin ilmeisesti yliopistotutkijatkaan tunnista ilmiötä asianmukaisesti.

 

Konservatiivin erottaa liberaalista vain yksi kysymys (HS 27.3.2018)

-kirjoitus osoittaa, että yliopistotutkijat osaavat sentään epäillä jotain ongelmaa vallitsevassa liberaali/konservatiivi -jaossa, mutta osoittaa myös että yliopistotutkijat eivät tunnista ongelmakenttään liittyvää laajempaa, vallitsevien valheellisten uskomusten verkkoa ja siihen tukeutuvaa valheellisten argumenttien käyttöä.  Monien tutkijoiden voi siis sanoa ainakin epäeettisesti myötäilevän valheellisia väitteitä, koska ovat ne vaikenemalla hyväksyneet. Jokin osa  tutkijoista on luopunut tieteellisestä integriteetistä vielä enemmän, koska toistavat  itse esim. "perinteelliset arvot" -tyyppisiä väitteitä. Tässä todisteita väitteelleni. "Perinteelliset arvot" -väite on oikeasti valheellinen tosiasiaväite, joka tarkoittaa esim. että hyvin vanha, alkuperäinen tai ainakin hyvin pitkäaikainen ja enemmistöä koskenut toimintamalli olisi ollut että äidit eivät osallistu elannon hankintaan. Väitteen tarkoituksena on mielestäni muutoinkin legitimoida sukupuolten tasa-arvottomuutta ja naisten vahingoksi.  Olisi hyvin kiinnostavaa (ja tervetullutta), jos joku voi osoittaa tämän arvioni "perinteelliset arvot" -tyyppisistä väitteistä vääräksi kertomalla (ja järkevästi perustelemalla) mitä nuo painavina perusteina tarjotut sanat oikeasti tarkoittavat (siis muuta kuin yrittää saada valheellisesta, arvo-sanalla maustetusta perinneargumentista tukea omille toiveille).

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Tämä on Naisen kirjoittama, jätän sen vain tähän luettavaksi.

http://archive.is/dNNwh

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos linkistä. Linkin kirjoitus melko tyypillinen vallitsevan jaetun, mutta valheellisen uskomusjärjestelmän luoma apologia ydinperhemallille, jota en muuten suinkaan ole vaatimassa tuhottavaksi, järkevä johtopäätös vain on,että olisi viisasta lisätä lähiyhteistyötä aika tavalla ja nykyaikaan sopivalla tavalla.

Yli eikä ympäri pääse siitä että ydinperhe on vasta hyvinvoinnin mahdollistama toimintamalli. Ja sen seurauksena meillä varsin paljon ongelmia, joita nyt yritetään paikata suurelta osin esim. julkisella rahoituksella. Ongelmat näyttävät olevan aika tavalla lisääntymään päin: ks esim ruuhkavuodet, alhainen syntyvyys ym, jotka johtuvat mm siitä että nykymallissa vanhempien rooli ja ajankäyttö yleensä ja erityisesti lastensa suhteen on erittäin olennaisesti erilainen (esim. sidotumpi) kuin perinteellisessä mallissa.

Esim. Jared Diamondin koostekirjat aika vankasti osoittavat että perinteellinen malli on muutaman kymmenen ihmisen ryhmä, jossa toki on parisuhteita ja vanhempi sekä lapsi -relaatioita. Vauvankin sylissäpidoista vain noin 50 % on äidin hoitamia, apuna iso liuta muita eri-ikäisiä tuttuja ihmisiä jne. Myös tuore Hararin kirja toistaa tuota vallitsevaa, ilmeisen oikeaa käsitystä muutaman kymmenen ihmisen melko pysyväisluontoisista ryhmistä.

Juuri tuollainen melko pysyvä muutaman kymmenen ihmisen yhteistyöryhmä mahdollisti kaikkien ilmastovyöhykkeiden valloittamisen ja esihistorian aikana.

Yksi vähemmän tunnustettuja ja tunnistettuja ilmiötä on että osa naisista on halunnut ja haluaa väistää ansiotyöhön osallistumista (vaikka sen hintana olisi avustavaksi sukupuoleksi alistuminen) vaikka perinteellisesti äidit ovat osallistuneet kaikkien muiden kanssa elannon hankkimiseen.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

On vähän sekavaa, että esitellään naisten roolit esiteollisissa suku- tai heimoyhteisöissä ja toisaalta mainoksista tutut "Saarioisten äidit" liukuhihnojensa äärellä ja annetaan ymmärtää, että nämä kaksi roolimallia ovat jotenkin aidompia kuin tietty ydinperhemalli, joka historian tai tuotantorakenteiden muutoksissa jää yleensä em. väliin.

Aihepiiri on erittäin vaikea ja ideologisesti latautunut ja vaatisi laajan tutkielman tekoa ja sittenkään eivät ihmiset osaisi suhtautua siihen neutraalisti. Ei blogikirjoitus ole huono lainkaan, mutta sikäli lajissaan tyypillinen, että siinä pyritään saattamaan arvokysymykset jonkun muka objektiivisen todellisuuskäsityksen alle.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista!

Erittäin vaikeista ja ideologisesti latautuneista aiheista on uskallettava myös kirjoittaa.

Oma pyrkimykseni on lähestyä asiaa luonnontieteen pohjalta ja jättää nimenomaan arvot sivuun. Syynä mm se että arvoista puhuminen näyttää olevan yksi tapa sekoittaa luonnontieteellistä päättelyä, siis sitä että mistä aivan oikeasti eli luonnontiedenäkökulmasta on kysymys.

Olet ehdottomasti oikeassa siinä että aihepiiri on erittäin laaja. Toivon tämän kirjoitukseni johtavan useammankin dosentiksi aikovan laajoihin ja perusteellisiin tutkimuksiin. Ja toistaiseksi uskon hyvin vakaasti siihen että olen olennaisesti oikeilla jäljillä.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Blogisti jossain määrin yliarvioi omat manipulatiiviset kykynsä: "Kirjoitus perustuu yleisesti tunnettuun tosiasia- ja tutkimustietoon eli näyttövelvollisuus on niillä jotka haluavat kaataa esittämäni johtopäätökset ja suosituksen."

Useimmilla ihmisillä on luontainen halu ja kyky hankkia oikeaa tietoa ja jopa ajatella itsenäisesti, omilla aivoillaan. Se on meille yhteinen ilonaihe, Lampinen. Eikö totta?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista!

Esimerkiksi Harari osoittaa uusimmassa kirjassaan varsin vankasti, että ihmisillä on - juuri päinvastoin kuin kirjoitat - hyvin vahva luontainen kyky myötäillä muita ja harjoittaa ryhmäajattelua ja uskoa hyvin herkästi nimenomaan myös valheellisia tarinoita. Siis nimenomaan olla ajattelematta itsenäisesti vaikka saattaa näin toki itse uskoa.

Suosittelen lämpimästi tuon Yuval Noel Hararin kirjan "21 oppituntia ihmiskunnan nykytilasta. Se tosiaan avaa silmiä ja selittää hyvin pitkälti myös sen että esim. "perinteelliset arvot" käsitetään nykyään vallitsevastai niin syvästi väärin.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Ydinperhemalli on oikeastaan välivaihe.

Suuntaus ollut 60-150 ihmisen kommuuneista siihen, että Suomessa hyvin suuri osa ihmisistä asuu yksin ja yksinhuoltajina. Tässä näkyy olevan yhtäläisyyttä tie- ja tietoliikenneyhteyksien paranemisen kanssa sillä 150 ihmisen heimoraja pätee edelleen. Ovat nuo Facebookin kaverimäärät vastaavissa luvuissa. Sen sijaan talousyksikön koko on kutistunut.

Fundamentalismiin toki liittyy myös naisen arvojen heikentäminen kun perustana käytetään vanhoja kirjoja. Voi lukea vaikka Paavalin intiimikirjeistä tätä, eli naisten äänioikeus ei tähän käsitykseen oikein sovi.

Tämä kirjoitus perustuu niinikään myös todennettavaan tietoon.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista!

Olet ainakin osin oikeassa. Nykytilalle on tosiaan ominaista että ydinperheen rinnalla on pariskuntatalouksia sekä nopeasti lisääntyen yhden ihmisen talouksia.

Perinteellinen elossapitoyhteisö (=jotkut arkeologit ainakin käyttävät tätä mielestäni hyvää ilmaisua) oli tosiaan muutaman kymmenen ihmisen yhteisö, josta en kyllä käyttäisi ilmausta kommuuni, koska se voi johtaa ajatukset epäonnistuneisiin historiallsien ajan kokeiluihin jotka oli tavalla tai toisella suunniteltu olennaisesti virheellisten olettamusten varaan.

Lisäksi olet oikeassa siinä että kristinuskon piirissä tai ainakin sen parissa vallineissa suuntauksissa on usein tulkittu (ainakin aikaisemmin) uskontoa niin että naiset olisivat jotenkin alempiarvoisia ja tai vain avustavia henkilöitä miehille.

Perinteelliset elossapitoyhteisöt ovat tutkijoiden käsityksen mukaan kuitenkin olleet melko tasa-arvoisia, kaikkien piti osallistua elannon hankkimiseen, erityisen syvää hierarkiaa ja tai erikoistumista ei voinut edes muodostua.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Kulttuuriantropologia on holistinen tieteenala ja on sinun kanssasi samoilla linjoilla. Aikanaan lapset kasvoivat laumoissa ja kummatkin vanhemmat sekä isommat lapset osallistuivat ravinnonhankintaan. Metsästyksestä saatu riistaliha oli ainostaan ravinnon lisä.

Nykyisen hallituksen ratkaisut ajaa toinen vanhempi kodin/yksityisen piiriin, on ihmiselle luonnoton tila ja joka osaltaan on aiheuttanut syntyvyyden vähenemistä.

Tänä päivänä hyvin organisoitu päivähoitojärjestelmä voisi vastata "laumassa" kasvamisen mallia.

P.S. Myös Perussuomalaiset ovat ohjelmansa mukaan valekonservatiiveja.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista!

Aika vankasti samoille linjoilla ollaan. On mielenkiintoista, miten nykymallin luonnottomuutta verratuna lajin luontaisiin taipumuksiin sosiaalisena laumaeläjänä ei ole havaittu, haluttu havaita.

Päivähoito varmaankin osittain tarjoaa sitä mitä perinteellinen kasvuympäristö on tarjonnut, se ongelmia tietty ovat se että se käsittää vain 20 % vuoden tunneista ja toisaalta se, että päivähoidossa on sosiaalistava lauma poikkeuksellisen samanikäistä ja esim vanhemman väen sukupuolijakauma on hyvin yksipuolinen.

Käyttäjän strengellheikki82 kuva
Heikki Strengell

Sosiaaliset motivaatiot ja tarpeet ovat ihmisille tärkeimpia ja merkityksellisimpä. Konservatismi katsoo että esim. perheet (yhteisöt muutenkin) muodostuvat noita tarpeita paremmin palveleviksi ilman ulkopuolelta asetettuja normeja (esim. tasa-arvo) joiden kautta perhemallien katsottaisiin olevan hyväksyttyjä. Ihmiset kokeilevat itse erillaisia yhteenliittymiä ja hyvät kestävät ja säilyvät ja huonot eivät.

Konservatismi ei ole niinkään poliittinen ideologia vaan elämäntapa ja filosofia. Siksi se usein toimii vallan ja rahan motivoimien yhteiskunnallisten kehityskulkujen vastapainona.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista!

En näe kommentissasi mitään mistä olisin olennaisesti eri mieltä.

Varmuuden vuoksi totean kuitenkin, että en tuomitse, suosittele tai opponoi konservatismia tai konservatiiveja kuten en esim. liberaaleja tai liberalismiakaan. Se mitä vastustan on asioiden perusteleminen epätosilla perusteilla.

Perinteeseen voi ja saa vedota mielestäni vain jos kyse on oikeasti enemmistöä jossain olennaisessa mielessä koskeneesta (ja kohtuullisen pitkästä) perinteestä eikä vain omasta toiveesta tai ihanteesta jota tuetaan perättömällä tai erittäin heikolla perinneväitteellä eli esim. että joku vähemmistö on jossain jonkun aikaa noudattanut jotain tapaa, jopa vastoin omaa etuaan tai toivettaan.

Eli kaikki saavat puolestani uskoa haluamiinsa arvoihin (tosin usein epäselvää mitä arvoilla kulloinkin oikeastaan tarkoitetaan eli arvoista puhuminen näyttää usein olevan vain keino johtaa muita harhaan ja tai hakea uskottavuuttaa omille toiveille ja väitteille)tai tarinoihin sekä tavoitella esim. sellaista elämisen mallia kuin haluavat.

Valekonservatiivit (ja monet muutkin fundamentalistit, joita on ns liberaaleissakin) näyttävät kuitenkin haluavan painostaa tai jopa pakottaa muutkin uskomaan ja toimimaan heidän haluamallaan tavalla.

Oikeusvaltio on asia tai arvo tai tavoite josta en hevin tingi, kuten myös pyrkimys kohtuullisen vankkaan yksilöiden väliseen (myös sukupuolia koskevaan) tasa-arvoon, ne ovat näet myös konservatiivisesta tai yleisjärkevästä näkökulmasta asioita jotka tuottavat vakautta ja turvallisuutta yhteiskuntaan. Käytännön toteutuksista voidaan kyllä ja pitääkin käydä rakentavaa keskustelua.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Laaja kokonaisuus, takerrun vain yhteen vähän outoon kohtaan:
"...luonnontieteeseen perustuvaa yhteiskunnallista keskustelua..."
Aidosti luonnontieteellisesti sivistyneenä koen tuon ongelmalliseksi, jos ei tarkenneta. Esimerkiksi Sakssassa pyrittiin soveltamaan erästä (ei-kokeellista) luonnontieteen teoriaa yhteiskuntaan. Jälkeenpäin väittävät, että väärin tehty.
Jos tuossa lukisi "yhteiskuntatieteeseen perustuvaa yhteiskunnallista keskustelua", niin sehän olisi tietenkin itsestään selvää.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

"Aidosti luonnontieteellisesti sivistyneenä koen tuon ongelmalliseksi, jos ei tarkenneta. Esimerkiksi Sakssassa pyrittiin soveltamaan erästä (ei-kokeellista) luonnontieteen teoriaa yhteiskuntaan. Jälkeenpäin väittävät, että väärin tehty."

Avaisitko vähän tätä termiä "ei-kokeellinen" ?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kysymyksestä!

Minullekin hieman epäselvä tuo mainitsemasi esimerkki, mutta se ei tässä ehkä olennaisinta.

Minun näkemykseni mukaan yhteiskuntatiede eli erityisesti ihmisten yhteisöjä tutkivat tieteet ovat luonnontieteen yhden osa-alueen tutkimista. Kuten myös ihmistä enempi yksilötasolla tutkivat tieteet, kuten kasvatustiede, psykologia ja lääketiedekin. Ihminen kun on osa elollista luontoa.

Yhteiskuntatieteissä on melko tavallista, että tarkastelussa ei oteta huomioon sitä että ihminen yksi homininidilaji, jolla on tästä johtuvia taipumuksia, jotka olisi tarpeen ottaa huomioon varsinkin kun tutkitaan yhteiskuntaan liittyviä ongelmia ja kehittämistarpeita. Järkeviin ja osuviin analyyseihin päästään toki myös puhumatta varsinaisesti evoluutiosta tai biologiasta, riittää usein se että katsotaan yhteiskunnnan kehitykseen kuuluvia ilmiöitä riittävän pitkän kehityskaaren osina, ei vain esim alkaen 1800-luvun lopulta tai 1990-luvun lamasta, kuten osa yhteiskuntatieteilijöistä tekee.

Äskettäin lukemani melko tuoreen (2014) painetun perhesosiologiaa esittelevän kirjan mukaan alan tutkijat pitäytyvät jopa tietoisesti erossa evoluutionäkökulmasta ja sen merkityksen mietinnästä. Tämä on mielestäni melko selvästi epätieteellinen asenne, muistuttaa sitä että tähtitieteilijä pitäytyisi vielä ptolemaiolaisessa aurinkokuntakuvassa tutkimustyössään.

Yhteiskuntatieteiljöiden on tuollaiselta nykypohjaltaan hyvin vaikea analysoida yhteiskunnan nykytilaa tuloksekkaasti, puhumattakaan siitä että analyysien pohjalta voitaisiin kehittää vaikuttavaa kehittämistä nykyongelmiin. Tutkimus on siis usein aivan liian kapea-alaista ja lyhytnäköistä, tutkimusongelmia etsitään muutenkin rajoittuneesti eli että ne sopivat ongelman ja ratkaisujen osalta jonkin kapean tieteenalan konventiohin.

Siis yhteiskuntatieteitä pitäisi aika selkeästi suunnata luonnontieteen suuntaan ja perustalle. Lisäksi pitäisi ottaa enemmän huomioon käytännön kehittämiskokemusten opetukset: esim. ydinongelmia etsittäessä se, että ydinongelmat ovat yleensä isoimman osa-alueen ongelmia, niiden analysointi ja ratkaisu ratkaisee usein hyvin pitkälle myös pienempien osa-alueiden ongelmat. Tutkijat puuhailevat aivan liian usein toissijaisten asioiden kanssa, miettimättä mikä on ydinongelma. Edelleen ongelma on keinojen laadun ja tehon heikko tai olematon tuntemus. Hyvin usein suositukseksi nousee esim rahoituksen lisääminen tai asenteiden muuttamistoive. Käytännön kehittämistä tuntevana tiedän että ne ovat yleensä aivan vääriä tai erittäin tehottomia neuvoa, vaikka ongelma olisi sinänsä määritelty suht oikein.

Erityisen kiusaantunut olen kun havaitsen että hitaasti syntyneen yhteiskunnallisen työnjaon muuttumisen aiheuttaman ongelman ratkaisuksi ehdotetaan esim tulonsiirtoja tai asenteiden muuttamista. Tällaisia kevytneuvoja harrastavat usein esim filosofit, teologit ja lääkärit, ilmeise vilpittömällä mielellä.

Itse asiassa ajattelustani yhteiskunnan kehittämisen suhteen saattaa saada parhaiten kuvan lukemalla oheisen kuvaukseni eräästä empiirisestä kehittämistapauksesta, jossa olin mukana, mielestäni yhteiskuntatieteilijöiden nykyinen valtavirta rinnastuu hyvin pitkälti niihin jotka epäilivät ja tai nillittivät vastaan minulle ja työtovereilleni, jotka saimme oikeasti merkittäviä parannuksia aikaan: http://timolampinen.blogspot.com/2014/01/paras-rat...

Tässä näin pikaisesti vastauksen yritystä, voin yrittää täydentää myöhemmin.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Yhteiskuntatiede on nähdäkseni biologiaa, historiaa, psykologiaa, kybernetiikkaa ja informaatiotiedettä joita tarkastellaan erikoistuen yhteiskunnan perspektiivissä.

Toisinsanoen poikkitieteellisyyttä.

Yhden asian spesialistit ovat helposti sokeita kokonaisuudelle.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #16

Kiitos kommentista!

Aika tavalla samaa mieltä. Sanot ehkä asian fiinimmin kuin minä. Käytännön kehittämiskokemukseni pohjalta pidän itse siis monia yhteiskuntatieteilijöitä aivan liian lyhyesti ja kapeasti asioita tarkastelevina, sekä tietysti myös tavalla, jolla ei tehokkaasti voi löytää ongelmien juurisyitä eikä ongelmia voida siten tehokkaasti hoitaakaan paremmiksi. Ja jos analyysi sattumalta olisi jollakin tavalla oikean suuntainen, niin tarjotaan pitkälti vain valohoitoa tai hurskaita toiveita, ei siis ole näkemystä mikä toimii ja mikä ei. Ilmiöön ilm syynä tieteiden perinteet ja kapea-alaisuus tmv. Tarkan syyn etsiminen ei ole minun vastuulllani, onneksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset