Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Miksi Petteri Orpo, Antti Rinne ja Annika Saarikko toimivat epäaikuismaisesti?

Osoitan tässä kirjoituksessa, että isojen puolueiden johtohenkilöt ajattelevat epäaikuismaisesti. Yhteiskuntatieteiden takapajuisuus näyttää silti olevan perimmäinen syy tähän erikoiseen ilmiöön.

Ainakin kokeneet lastentarhanopettajat tietävät, että aikuisten on katsottava ja tiedettävä asioita laajemmin kuin leikki-ikäisten lasten. Aikuisen on esimerkiksi tiedettävä, että pitempi auringolle tai pakkaselle altistuminen on yleensä vaarallista. On monia muitakin asioita, joista ei pidä edes kysyä lasten mielipidettä tai neuvotella heidän kanssaan.

Tehtävänsä tasalla oleva aikuinen ei kysy lapselta: “lähdettäisiinkö kotiin?” kun tarhapäivä päättyy, “laitettaisiinko aurinkovoidetta?” tai “laitettaisiinko pipo päähän?”. Tehtävänsä tasalla oleva aikuinen osaa katsoa asioita myös määrän ja ajan suhteen laajemmin ja ymmärtää, että lapsen käsitys on hyvin subjektiivinen, eikä sitä vastuullisesti toimittaessa saa sokeasti noudattaa, eikä juuri myötäilläkään. Toki on suotavaa kuunnella lasten käsityksiä ja toiveita.Päätöksen teko kuuluu aikuiselle. Lapsi ei voi ymmärtää valintojensa seurauksia. Siksi sitä ei voi häneltä odottaa.

Helsingin Sanomien julkaisemat haastattelut todistavat, että kolmen suurimman puolueen johtohenkilöt eivät vain kuuntele, vaan myös myötäilevät ihmisten subjektiivisia käsityksiä kritiikittömästi. He eivät siis osaa arvioida yhteiskunnan tilaa aikuismaisesti eli riittävän laajasti, tosiasioita vastaavasti.

Tarkoitan aivan erityisesti pitkien kehityskulkujen aikana tapahtuneiden, etenkin määrällisten muutosten tuntemista muutamaa kymmentä vuotta pidemmältä ajalta melko yksinkertaisissa asioissa.

 

Puoluejohtajien harhaiset arviot


Esimerkkini koskevat vuonna 2018 esitettyjä käsityksiä syntyvyyden alhaisuudesta, mutta on mielestäni yleistettävissä muillekin elämän aloille, esimerkiksi keskusteluun ilmastonmuutoksesta, työelämän laadusta, julkisen talouden kustannusten hallinnasta tai yhteiskuntapolitiikasta. Tällä kirjoituksella en siis pyri ottamaan kantaa syntyvyyden alhaisuuden syihin tai siihen, onko syntyvyyden lisääminen tavoiteltavaa vai ei.

Puoluejohtajat pitävät alhaisen syntyvyyden syynä ensinnäkin “epävarmuutta”, vaikka tosiasiatiedon mukaan kansalaisten elämä on muuttunut Suomessa erittäin paljon varmemmaksi ja turvallisemmaksi viimeisen runsaan sadan vuoden aikana esimerkiksi sosiaaliturvan, ravinnon määrän ja sairauksien hoidon osalta.

Myös jutussa mainittu epävarmuus “kumppanin löytämisestä” tai “omista voimavaroista” ovat sellaisia tekijöitä, joissa ei liene tapahtunut mitään olennaista muutosta satoihin tai tuhansiin vuosiin, jos koskaan, joten nekään eivät voi olla järkevä selitys nykyiselle syntyyvyyden alhaisuudelle.

Jos joku osoittaa jonkin muun muutoksen epävarmuudessa, mikä voisi vaikuttaa oikeasti syntyvyyden muutokseen, niin yritän mielelläni arvioida esim. tämän kirjoituksen kommenttiosastossa, mikä on tuon epävarmuuden taustalla oleva mahdollinen vakavammin otettava ilmiö, etenkin pitkien kehityskulkujen valossa.

Edelleen puoluejohtajat pitävät syynä yhteiskunnan lapsiperheille kustantamien palveluiden ja rahatukien niukkuutta. Tosiasia kuitenkin on, että syntyvyys on 1880-luvulta alkaen tunnetuksi tulleen tehokkaan ehkäisyn aikana jatkuvasti vähentynyt, vaikka yhteiskunnan palvelut ja rahalliset tuet ovat vasta tehokkaan ehkäisyn aikana ylipäänsä alkaneet. Olisi siten paljon johdonmukaisempaa epäillä juuri näitä palveluita ja tukia alentuneen syntyvyyden syyksi, ei niiden vähyyttä.

On siis perusteita olettaa, että lapsiperheiden palveluiden ja rahatukien lisääminen lisää varmuudella vain kustannuksia, mutta se mitä todennäköisemmin ei lisää merkittävästi syntyvyyttä. Pysyvä lisäkuorma ainakin julkisen talouden kestokyvylle tulisi silti lisäbonuksena virheellisen analyysin noudattamisesta.

Puoluejohtajat pitävät tärkeänä myös perhevapaajärjestelmän totaalista uudistamista, että  “miehet saisivat mahdollisuuden olla lasten kanssa nykyistä huomattavasti enemmän”, vaikka sekä elannon hankintaan osallistuvat äidit että isät ovat jo joitakin vuosikymmeniä olleet enemmän, sidotummin sekä yksinäisemmin lastensa kanssa kuin koskaan aikaisemmin lajimme historian aikana. Puoluejohtajilta on unohtunut myös, että ansiotyöhön kuluu nykyään keskimäärin vain noin 20 prosenttia vuoden tunneista.

On todennäköistä, että olennaisesti virheellisen analyysin pohjalta tehty perhevapaauudistus jopa vähentäisi edelleen syntyvyyttä, vastoin tähän analyysiin tukeutuvien omia pyrkimyksiä. Yleensä vain tosiasiota vastavaan analyysiin perustuvat toimenpiteet johtavat edes kohtalaisella varmuudella toivottuun suuntaan.


Luonnontieteiden esimerkki laajemman analyysin voimasta


Luonnontieteiden historia osoittaa, että huikeaa edistymistä on tapahtunut niiden “toiminta-alueella”, kun on osattu katsoa asioita aikaisempaa selvästi laajemmin ja samalla myös tarkkoihin havaintoihin ja matematiikkaan tukeutuen sen sijaan, että olisi tukeuduttu löysiin uskomuksiin.

Esimerkiksi Ptolemaios käsitti ilmeisen vilpittömästi,että aurinko kiertää maapalloa. Kopernikus osasi katsoa taivaallisia ilmiöitä laajemmin ja esitti aurinkokeskeisen planeettakunta-mallin, joka korvasi aikanaan Ptolemaioksen mallin.

Kepler osoitti Tyge Brahen tarkkojen havaintojen ja matematiikan avulla, että planeettojen radat ovat ellipsejä, eivätkä pyöreitä, mikä oli hänen aikaisempi oma ja myös vallitseva väärä uskomus.

Newton puolestaan osasi katsella kappaleiden liikettä edeltäjiään laajemmin. Einstein pani paremmaksi havaitsemalla, että Newtonin painovoimateoria sopii vain melko hitaaseen trafiikkiin ja oli osin ristiriidassa Maxwellin sähkömagneettisia kenttiä kuvaavien yhtälöiden kanssa.

Esimerkiksi avaruusmatkailun (periaatteessa) ja nykyaikaisen navigaattorin toiminnan käytännössä tekivät mahdolliseksi vasta Einsteinin löytämät vielä laaja-alaisempaan analyysiin sekä (jo vähän vaativamman) matematiikan hyödyntämiseen perustuvat liike- ja painovoimateoriat.


Ydinongelma on nykyisen yhteiskuntatieteen epätieteellisyydessä


Luonnontieteiden esimerkki osoittaa, että syy suomalaisten puoluejohtajien harhaisiin käsityksiin ei ole heissä itsessään.

Yhtenä tekijänä on luonnollisesti lajimme yksilöiden taipumus olla ajattelematta itsenäisesti ja noudattaa porukalla vallitsevia jaettuja, harhaisiakin uskomuksia, koska se on ollut myös hyödyksi ihmislajille. Tästä on kirjoittanut enemmän historian professori Harari uusimmassa kirjassaan.

Todennäköisesti isoin korjattavissa oleva syy puoluejohtajien kehnoon ajatteluun on mielestäni paikallistettavissa yhteiskuntatieteiden ja niitä lähellä olevien tieteiden nykyiseen ptolemaiolaiseen laatutasoon.

Vallitseva ja siten myös poliitikkojen ajattelu ei hevin voi olla tosiasiapohjaisempaa, kriittisempää tai tieteellisempää kuin yhteiskuntatieteen kulloinkin vallitseva taso on.

Yhteiskuntatieteiden piirissä ei osata vielä tarkastella kehityskulkuja edes runsaan sadan vuoden pituudelta riittävän laaja-alaisesti ja määrällisesti/matemaattisesti sekä myös määrällisen muutoksen suuntaa. Ongelmia ja ratkaisuja etsitään historiattomasti tai muutoin onnettoman rajoittuneesti ja epätieteellisesti vallitsevien uskomusten tai kunkin tieteenalan kapeiden perinteiden perustalta.

Yllättävän usein ratkaisuksi kyetään löytämään vain tukien tai erilaisten yhteiskunnan rahoilla palkattujen neuvojien tai auttajien jatkuva lisääminen.  

Jos yhteiskuntatieteellinen tutkimus - ainakin se osa, jolla pyritään yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen - saadaan käännettyä nykyistä tieteellisempään suuntaan, niin todennäköisesti myös vallitseva ajattelu muuttuu ja sen myötä median edustajien ja lopulta myös poliittisten päättäjienkin ajattelu.

Mikään ei kuitenkaan estä valistuneita kansalaisia, median edustajia tai poliittisia päättäjiä harjoittamasta itsenäistä ajattelua jo ennen yhteiskuntatieteen tutkijoita. Kyse on meitä kaikkia varsin välittömästi koskevista asioista, toisin kuin tutkittaessa ja keskusteltaessa esimerkiksi kvasaareista, mustista aukoista tai Välimeren alueen antiikin aikaisista tiilileimoista, mitkä kaikki ovat toki tärkeitä ja kiinnostaviakin tutkimuksen kohteita.

Kyse on myös asioista ja ongelmista, joissa saavutetaan tosiasioihin perustuvia määrällisiä analyysejä hyödyntämällä usein hyvin huomattavia rahallisia säästöjä ja ehkä vielä isompia muita hyötyjä.

Onko kenelläkään parempaa selitystä puoluejohtajien järjenvastaisille puheille?

 

***

Pidän tärkeänä  vielä lisätä, että  populistinen nationalismi ja virheellisesti arvokonservatiiveiksi nimitetyt äärifundamentalistit perustavat olennaisesti propagandansa samoihin epätosiin tarinoihin, joihin uskotaan yleisesti monissa maissa. Kyse ei siis ole vain suomalaisen yhteiskuntatieteen takapajuisuudesta.

 

UUTTA/TÄYDENNYS: Sain aivan poikkeuksellisen nopean ja arvovaltaisen vahvistuksen tässä kirjoituksessa esittämälleni yhteiskuntatieteen nykytason laatukritiikilleni. Voit lukea vahvistusta esittelevan kirjoituksen täältä. (lisätty 27.11.2018 klo 9.22)
 

Aiheesta lisää:

 

“Yksilökeskeisyys” ja “hedonistinen kulttuuri” - poliitikot selittävät huolestuttavaa väestöennustetta ajan hengellä (HS 17.11.2018)

-Tämä on tekstissä viitattu HS:n juttu.

 

Harari Yuval Noah: 21 oppituntia maailman tilasta. Bazar 2018.

-Lue ainakin jaettuja uskomuksia koskevat kohdat.

 

Enqvist Kari: Ihailen Derridaa

-Lyhyehkö, hupaisa kirjoitus mm. tieteenalojen kapea-alaisuuden ja sisäänlämpiävyyden ongelmasta

 

Merkittävä parannus yllättää usein asiantuntijatkin  (6.1.2014)

-Raportti empiirisestä kehittämistapauksesta, joka osoittaa että resurssien lisääminen tai asenteen muutoksen toivominen ovat usein erittäin heiveröisiä kehittämiskeinoja verrattuna työnjaon/yhteistyömallin muuttamiseen järkiperäisen, pitkien kehityskulkujen ja niihin sisältyvien määrällisten muutosten (suunnan ja määrän) arviointiin perustuvan analyysin mukaiseksi. Osoittaa osaltaan myös että “yksilökeskeisyys”, “individualismi”, “hedonismi” tai “ajan henki” -tasoon jäävät selitykset ovat heikkoja, yleensä merkkejä päätoimisten yhteiskuntatieteen (vast.) tutkijoiden työn heikkotasoisuudesta tai keskeneräisyydestä.

 

***

 

Lisäksi yksi globaalisuus-teesiä tukeva kirjoitus:

Konservatiivi vai valekonservatiivi? (6.10.2018)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Tehtävänsä tasalla oleva aikuinen osaa katsoa asioita myös määrän ja ajan suhteen laajemmin ja ymmärtää, että lapsen käsitys on hyvin subjektiivinen, eikä sitä vastuullisesti toimittaessa saa sokeasti noudattaa, eikä juuri myötäilläkään. Toki on suotavaa kuunnella lasten käsityksiä ja toiveita.Päätöksen teko kuuluu aikuiselle. Lapsi ei voi ymmärtää valintojensa seurauksia. Siksi sitä ei voi häneltä odottaa.

Helsingin Sanomien julkaisemat haastattelut todistavat, että kolmen suurimman puolueen johtohenkilöt eivät vain kuuntele, vaan myös myötäilevät ihmisten subjektiivisia käsityksiä kritiikittömästi. He eivät siis osaa arvioida yhteiskunnan tilaa aikuismaisesti eli riittävän laajasti, tosiasioita vastaavasti."

Mielenkiintoista! Mutta onko tässä vain vahingossa (vaiko tarkoituksella?) sellainen jälkimaku, että poliitikkojen pitäisi tavallista kansaa paremmin tietävinä ja ymmärtävinä (sikäli kuin siis sellaisia olisivat) tehdä päätöksiä kansan (harhaisista) mielihaluista riippumatta?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista/kysymyksestä.

Kyllä minun mielestäni ministereiden ja erityisesti melko todennäköisesti tulevien pääministereiden pitäisi pystyä arvioimaan aikuismaisemmin ongelmia kuin rivikansalaisten.

Ydinongelma kuitenkin nyt siinä, että meillä ihmisillä, myös ministereillä on taipumus uskoa vääriäkin käsityksiä, jos muut uskovat riittävä yleisesti niihin. Osoitan "vikapäiksi" jos se nyt yleensä on oikea ilmaus, tällä kertaa yhteiskuntatieteen päätoimisia tutkijoita. Heidän tehtävässään on sisäänrakennettuna erityinen velvoite ainakin yrittää nähdä vallitsevien käsitysten tuottaman "sumun" läpi tosiasiat.

Toimituksen poiminnat