Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Nopea vahvistus yhteiskuntatieteiden retuperällä olosta!

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo antoi vankan vahvistuksen eilen julkistamalleni oletukselle yhteiskuntatieteiden takapajuisuudesta.

Hiilamon antama arvovaltainen vahvistus annettiin maailmanennätystason nopeudella. Julkaisin oman kirjoitukseni asiasta eilen maanantaina 26.11.2018  klo 6.35 ja Hiilamon kirjoitus julkistui vain kymmenen minuuttia myöhemmin eli klo 6.45.

Esitin kirjoituksessani, että pääministerikandidaatit (ja siten heidän taustallallaan olevat yhteiskuntatieteen tutkijatkaan):

 

“eivät siis osaa arvioida yhteiskunnan tilaa aikuismaisesti eli riittävän laajasti, tosiasioita vastaavasti. Tarkoitan aivan erityisesti pitkien kehityskulkujen aikana tapahtuneiden, etenkin määrällisten muutosten tuntemista muutamaa kymmentä vuotta pidemmältä ajalta melko yksinkertaisissa asioissa.”

 

Jatkoin "syytteeni" kehittelyä esimerkiksi seuraavasti. Pääministerikandidaatit (ja siten heidän taustallaan olevat yhteiskuntatieteen tutkijat):

 

“pitävät tärkeänä myös perhevapaajärjestelmän totaalista uudistamista, että  “miehet saisivat mahdollisuuden olla lasten kanssa nykyistä huomattavasti enemmän”, vaikka sekä elannon hankintaan osallistuvat äidit että isät ovat jo joitakin vuosikymmeniä olleet enemmän, sidotummin sekä yksinäisemmin lastensa kanssa kuin koskaan aikaisemmin lajimme historian aikana. Puoluejohtajilta on unohtunut myös, että ansiotyöhön kuluu nykyään keskimäärin vain noin 20 prosenttia vuoden tunneista.

On todennäköistä, että olennaisesti virheellisen analyysin pohjalta tehty perhevapaauudistus jopa vähentäisi edelleen syntyvyyttä, vastoin tähän analyysiin tukeutuvien omia pyrkimyksiä. Yleensä vain tosiasiota vastavaan analyysiin perustuvat toimenpiteet johtavat edes kohtalaisella varmuudella toivottuun suuntaan.”

 

Pidän täysin kiistattomana päätelmää, että jos Hiilamo olisi tuntenut jo eilen aamulla tosiasiat eli että molemmat vanhemmat todellakin ovat nykyään erittäin paljon sidotumpia lastensa hoitoon kuin esim. sata vuotta sitten ja siitä taaksepäin, niin hän ei pätevänä ja viisaana professorina olisi voinut todeta vain sitä mitä hän kirjoitti:

 

“Uskon, että syntyvyyttä voidaan edistää alentamalla edelleen naisille lapsista aiheutuvia kustannuksia. Tämä voi tapahtua kehittämällä perhepolitiikkaa ja vaikuttamalla asenteisiin niin, että yhä useammat isät osallistuisivat pienten lasten hoitoon.”

 

Eli hän ei siinä tapauksessa olisi voinut olla lisäämättä loppuun jotain seuraavan tapaista lausetta:

 

“Lisäksi on välttämättä etsittävä nykyaikaan sopivia keinoja, joilla vanhempien  nykyistä yhteenslaskettua hoivataakkaa voidaan hyvin olennaisesti keventää pysyvästi.”

 

Koska Hiilamo ei ole tällaista lausetta lisännyt, katson täysin riittävästi todistetuksi että hän ja hänen laillaan kaikki suomalaiset yhteiskuntatieteen (ja sitä lähellä olevia tieteitä edustavat; he kaikki rinnastuvat samassa leikkaussalissa saman potilaan samaa jalkaa leikkaaviin kirurgeihin) professorit, dosentit, tohtorit jne eivät vielä tunne hyvinvoinnin voimakkaan kasvun oheisvahinkoina syntyneitä haitallisia, määrällisiä muutoksia siten kuin heidän tehtävissään olisi välttämättä tarpeellista.

 

Onko selityksiä, syyllisiä, sankareita tai jotain tärkeämpää?

 

On “akateemisesti” (eli puhtaasti tietämisen vuoksi, ei sen takia että se olisi tarpeen) erittäin kiinnostava kysymys, mikä on paras kokonaisselitys etevien tutkijoiden umpisokeudelle tässä asiassa. Vastaamisessa on runsaasti tekemistä vielä monille dosentiksi aikoville, joten en edes yritä vastata kysymykseen pitkästi.

Tyydyn toteamaaan että yksi tekijä on varsin todennäköisesti Ossi Kuittisen tyylikkäästi esille nostama kohta eilisestä kirjoituksessani, kun hän jakoi sen twitterissä. Kohta perustui Hararin uusimpaan kirjaan:

 

Yhtenä tekijänä on luonnollisesti lajimme yksilöiden taipumus olla ajattelematta itsenäisesti ja noudattaa porukalla vallitsevia jaettuja, harhaisiakin uskomuksia, koska se on ollut myös hyödyksi ihmislajille.

 

Syyllisiä ei siis tälläkään kertaa ole, mikä voi olla pettymys tiedettä huonommin tunteville tämän kirjoituksen lukijoille. “Virheet” ovat tieteen edistymiselle erittäin arvokkaita, oikea tiede itse asiassa edistyy käytännössä vain virheiden evoluution tuloksena (biologinen puolestaan enempi kopiointivirheiden).  

Itseäni voisin toki pitää jonkin verran syyllisenä siitä että en rohjennut pitää kovempaa ääntä vuonna 2006 aihetta sivuavan graduni valmistuttua, vaikka ymmärsin jo silloin että olin löytänyt olennaisia, huonosti tai ei lainkaan tunnistettuja, yhteiskunnan järkiperäistä kehittämistä vakavasti haittaavia, vallitsevia väärinkäsityksiä. Parempi myöhään kuin silloinkaan.

Tärkeintä on juuri nyt se, että yhteiskunnan kehittämistä voidaan harjoittaa erittäin paljon vaikuttavammin ja viisaammin tosiasioita paljon paremmin vastaavan analyysin pohjalta.

Kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että hyvinvoinnin voimakkaan kasvun aiheuttamat oheisvahingot, niistä ainakin lähiyhteistyön romahdus, selittävät hyvin monia täysin erillisiltä näyttäviä ongelmia. Tämä tarkoittaa siis sitä että yksikin hyvä nykyaikaan sopivaksi kehitetty “lääke” voi tuottaa hyvin monia erilaisia ja jopa vaikeasti ennustettavia hyötyjä.

 

**

Vaikka tieteen näkökulmasta virheet ja myös virheelliset tausta-analyysit ovat ymmärrettäviä ja lähes tavoiteltavia, niin mihinkään ei pääse siitä että mielestäni Hiilamo ja co aiheuttavat vakavaa vahinkoa jos he jatkavat edelleen tuon hyvin selkeästi virheellisenä pitämäni analyysin pohjalta eli antavat neuvoja  yleensä (kuten Hiilamo kolumnissaan) ja myös esim. päättäjille sen mukaisesti.

Ruumislääkärin tehtävään rinnastettuna kyse on osaamattomuuteen/tietämättömyyteen, siis tuottamuksellisuuteen (jatkossa mahdollisesti tahallisuuteen) perustuva virheellinen diagnoosi (esim. leikataan umpisuoli vaikka pitäisi leikata polvi).

Tässä tapauksessa ero on siinä että yhteiskuntatiedetohtori Hiilamon virheellinen dignoosi voi ja hyvin todennäköisesti aiheuttaakin suuria vahinkoja paljon isommalle ihmisjoukolle, jopa miljoonille, valtiontaloudelle jne. 

Juristinen sivupersoonani pohtii parhaillaan että mille instanssille tällaisen virheellisen toiminnan lakkauttaminen kuuluu vai kuuluuko millekään jos asianomainen ei niitä itse huomaa, myönnä tai halua lopettaa. Asian laatu joka tapauksessa sellainen että keskustelu Hiilamon tausta-analyysin järjellisyydestä ei voi eikä saa kuulua vain esim. vertaisarvioitujen tiedejulkaisujen sivuille. 

Yksi kiintoisa johtopäätös on joka tapauksessa, että arvostetussa asemassa olevan yhteiskuntatieteen tutkijan tehtävä voi olla pirullisen vastuullinen verrattuna esim galaksin tai tiilileimojen tutkijan rooliin. (Tämä  kahden tähden jälkeinen pätkä on lisätty 27.11. klo 18.48).

 

 

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

 

Lampinen: Miksi Petteri Orpo, Antti Rinne ja Annika Saarikko toimivat epäaikuismaisesti? (26.11.2018 klo 6.35)

Hiilamo: Naiset maksavat edelleen miehiä enemmän lapsesta aiheutuvista kustannuksista (26.11.2018 klo 06.45)

 

***

 

Lähiyhteistyön romahdus - hyvinvoinnin vakava oheisvahinko (Futura-lehti 4/2015)

Paras analyysi viittaa utopian suuntaan (Tieteessä tapahtuu 6/2014)

-Älä juutu näitä kahta kirjoitusta lukiessasi konkreettisiin kehittämisehdotuksiin vaan keskity analyysin pätevyyden arviointiin ja koeta se jälkeen kehittää vielä enemmän ja laajemmin nykyajan suomalaisenkin yhteiskunnan ongelmia selittävä vaihtoehtoinen analyysi. Siis esimerkiksi ilmastonmuutosta, sukupuolten tasa-arvoa, syntyvyyttä, yksinäisyyttä, työelämän ja julkisen talouden ongelmia samalla kertaa selittävä analyysi.

 

Vapauden tavoittelua suotuisan muutoksen uhkaamana. Äidin toimenkuva vuosien 1920-1929 Suomen Naisessa ja Toverittaressa. Helsingin yliopisto, poliittinen historia, pro gradu, 2006.

-Tiivistelmään pääset napauttamalla gradun otsikkoa. Koko gradua, pötkönä tai luvuittain, pääset lukemaan napsauttamalla tästä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat