Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Westermarckin virhe on tärkeä tunnistaa

Kirjoituksen loppuun on lisätty "tiekartta" sukupuolten tasa-arvoon professorien Green ja Pulkkinen inspiroimana 24.1.2019. Kartan noudattaminen auttaisi toki moneen muuhunkin kehittämistarpeeseen.

 

Timosaari Niina: Edvard Westermarck. Totuuden etsijä. Gaudeamus 2018. 

Kirja on tekijänsä väitöskirjan populaariversio. Ehdottomasti lukemisen väärti.

Westermarck lienee edelleen tunnetuin suomalainen yhteiskuntatieteilijä, joka tunnetaan mm. Westermarck-efektistä eli että hän tunnisti ihmisen biologisen taipumuksen vieroksua insestiä, toisin kuin aikalaisensa Freud, joka ymmärsi asian täysin väärin.

Erityisen kiinnostavaa oli kuitenkin löytää tästä kirjasta vahvistus sille, että myös Westermarck teki aivan saman erikoisen virheen kuin ilmeisesti kaikki aikalaisensa ja joka aiheuttaa vahinkoa monella tavalla edelleen tänä päivänä.  W. projisoi menneisyyteen virheellisen kuvitelman, että äitien suuri enemmistö ei muka ole osallistunut elannon hankintaan muiden rinnalla (s. 150).

Tämä vakava virhekäsitys aiheuttaa edelleen isoja esteitä esimerkiksi naisten tasa-arvolle.

Tuo virhekäsitys on ollut ja on ilmeisesti edelleen myös useimpien fundamentalististen (joita usein nimitetään virheellisesti konservatiiveiksi) ja demokratian sekä tasa-arvon vastaisten liikkeiden uskomusjärjestelmän ytimessä.

Virhekäsityksen tekee erikoiseksi se, että esimerkiksi suomalaisten naisten ja nimenomaan äitienkin enemmistö on aina osallistunut elannon hankintaan muiden rinnalla, myös Westermarckin elinaikana. Elannon hankintaan osallistumattomuus oli vain äitien vähemmistön melko uusi tapa. Se oli eliitin rouvien erioikeus ennen teollistumista. Teollistumisen alettua hyvinvoinnin kasvu laajensi sen mahdolliseksi ja jaetun uskomuksen mukaiseksi tavaksi myös uuden teollisuustyöväen vaimoille.

Virhekäsitys auttoi myös ainakin alkuvaiheessa naisasian ajamista monella tavalla. Se oli myös oikeastaan välttämätön valhe, koska tarjolla ei ollut tehtäviä, jotka olisivat kelvanneet enemmistölle yläluokan rouvista, joilla oli heikko koulutus. Työväenluokan äidit puolestaan olisivat olleet suorastaan hupsuja jos olisivat joukolla ja innolla tunkeneet heille tarjollla olleisiin raskaisiin ja hyvin heikosti palkattuihin töihin ja joita ilmankin perhe selvisi paremmin kuin maalaisserkut.

Virhekäsityksen vahvuus tuottaa tai tukee edelleen myös muita virhekäsityksiä. Yksi aika selvä on, että ei tunnisteta ruuhkavuosia, yleensä ja myös äidin osalta, nimenomaan hyvinvoinnin kasvun tuottamaksi moderniksi ilmiöksi. Jos tunnistettaisiin, niin virhekäsitys myös äitien perinteellisestä tehtävästä kirkastuisi ja johtaisi hyvin todennäköisesti etsimään ratkaisua jostain aivan muusta suunnasta, todennäköisesti palkattoman lähiyhteistyön innovatiivisesta kehittämisestä.

Rationaalinen ja kestävä ratkaisu ei sovi vallitsevaan, lyhytnäköiseen ja epätieteelliseen ajatteluun, jonka mukaan apu pitäisi löytää oireiden enintään tilapäisestä lieventämisestä tai jopa tilanteen edelleen vaikeuttamisesta eli yhteiskunnan kukkarosta (kunnallinen kotiapu), paluusta vain harvoille mahdolliseen piikayhteiskuntaan tai vanhempien entistä ahkerammasta osallistumisesta hoivatöihin, vaikka äidit ja isät ovat jo huimasti enemmän kiinni hoivatöissä kuin koskaan aikaisemmin.  

Vallitseva ajattelu ja sitä tukeva, Westermarckin jälkeen harhateille ajautunut, vaikuttavuutta tavoitteleva yhteiskuntatiede eivät täytä modernin eurooppalaisen (luonnon)tieteen vaatimuksia.

Modernin luonnontieteen tärkein piirre on, että  sille ominaisen lähestymistavan omaksunut tutkija ja maallikkokin “kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen.”  

Pitää uskaltaa luottaa matematiikkaan ja kvantitatiivisiin tosiasioihin, toisin kuin esim. THL:n ja opetushallituksen johto viime joulukuussa.

Uskon, että Westermarck, tinkimättömänä totuuden etsijänä, olisi virheen havaittuaan ollut innolla miettimässä, miksi hän erehtyi ja erityisesti, mitä asian näkemisestä totuudenmukaisesti seuraa tai pitäisi seurata.

 

Tiekartta sukupuolten tasa-arvoon

 

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sarah Green ja sukupuolentutkimuksen professori Tuija Pulkkinen kirjoittivat 23.1.2019 Helsingin Sanomissa: 

"Ennakkokäsitys sukupuolten hierarkiasta eli epätasa-arvosta johtaa sekä tietoisesti että tiedostamatta tapahtuvaan naisten kontrolliin ja huonompaan kohteluun työpaikoilla, kotona, julkisuudessa ja läheissuhteissa...  tarvitsemme syvällistä pohdintaa, politiikkaa ja tekoja, jotka johtavat kohti sukupuolten tasa-arvon kulttuuria. Tällä tiellä olemme vasta alussa."

Professorit ovat mitä ilmeisimmin oikeassa. Oma kontribuutioni tavoitteen saavuttamiseksi perustuu kokeellisen tutkimuksen/kehittämisen parissa hankittuun asiantuntemukseen. Kokemukseni perustalta totean, että sukupuolten tasa-arvon kulttuurin saavuttaminen edellyttää mitä ilmeisimmin lähityönjaon/lähiyhteistyömallin olennaista muuttamista/joustavoittamista verrattuna nykyiseen,  aineellisen hyvinvoinnin voimakkaan kasvun oheisvahinkoluomukseen. Nykyinen toimintamalli on pitkän historian valossa omiaan asettamaan naiset rakenteellisesti huonompaan asemaan.

Kaikki muut toimenpiteet, kuten asenteiden muuttamiseen vetoaminen, mielipidetiedustelut tai rahallisten tukijärjestelmien kehittäminen tai kuormituksen tasajaon tavoittelu puolisoiden välillä ovat  hyvin tehottomia tai ongelmia jopa kärjistäviä.

Aivan aluksi on kuitenkin päivitettävä ja omaksuttava riittävän laajasti tosiasioiden mukainen historiatieto äidin elannon hankintaan osallistumisen ikiaikaisuudesta, ruuhkavuosien moderniudesta ym., kuten olen edellä olevassa kirjoituksessa vaatinut.

Tämän etapin jälkeen ovatkin nimenomaan hyväosaiset naiset ratkaisijan paikalla. Tutkimustiedon valossa sosiaaliset tavat eli myös lähityönjaot muuttuvat vain jos he uudesta toimintamallista/sen kehittämisestä innostuvat.

Työnjaon/yhteistyömallin korjaamisen ensisijaisuutta perustelen esimerkiksi tällä kokeellisen tutkimuksen/kehittämishankkeen kuvauksella.

Lisäys 25.1.2019: Syvensin ja laajensin tiekarttakirjoitusta niin paljon että julkaisin aika tavalla erilaisena täällä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

No hups! Olipa mielenkiintoinen pläjäytys!

Mutta mitä siis oikeastaan halusit itse sanoa?

Westermarckin suvun ponnistelut tieteen saralla ovat tunnettuja, ja kuten omastakin kirjoituksestasi käy ilmi, niitä pidetään arvossa edelleen.

Itse olen erityisen innoissani Bjarne Westermarckin kasvitieteellisistä kokeiluista. Bjarne Westermarck oli Edvard Westermarkin setä, ja omisti osan elämästään suomalaisen maatalouden kehittämiseen. Hän kokeili jopa erilaisten puulajien menestymistä Suomen kasvuolosuhteissa.

Westermarckin kartanoa vastapäätä sijaitsi aikoinaan Maatalousnormaalikoulu, jonka itse olen käynyt.

Hyvästä syystä toteat, että etenkin maalla naisten panos maatilan töissä oli tuntuva. Karjanhoitoa pidettiin taannoin nimenomaan maatilan naisille kuuluvana työnä.

Sitten kirjoitit näin:

“Elannon hankintaan osallistumattomuus oli vain äitien vähemmistön melko uusi tapa. Se oli eliitin rouvien erioikeus ennen teollistumista.”

Määritelmäsi on mielestäni ongelmallinen. Miten määritellään “elannon hankintaan osallistumattomuus”?

Kaikkea ns. välillisesti tuottavaa työtä ei voida mitata. Ennen sanottiin, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Esimerkiksi sihteerit yrityksissä huolehtivat monista juoksevista asioista ja pitävät monenlaiset pyörät pyörimässä; he ovat “mahdollistajia”. Mutta he eivät tee ns. tuottavaksi työksi luokiteltua työtä; he eivät ole "tuotantotyöntekijöitä".

Samalla tavalla kotiäidit aikoinaan olivat “mahdollistajia”. He tekivät työtä kotona, ja säästivät monessa kohdin tekemällä kaiken itse: ruuan, vaatteet, vaatehuollon (= pesu, pyykkäys, silitys) ja jopa huonekaluja, ja taulut seinille. Monilla oli myös keittiöpuutarha. Ja ennen kaikkea: he vaalivat lapsiaan.

Nyt tämä on monin paikoin menetetty.

Suomi on tunnettu lasten varhaisesta itsenäistämisestä. Osin tämä on ollut pakonsanelemaa – on tarvittu molempien vanhempien palkka perheen taloutta ylläpitämään.

Myöhemmin paineita karttaa kotiäitiyttä – vaikka kotiäitiyteen perheen talouden puolesta olisi ollut mahdollisuus – on luonut yhdenmukaisuudenpaine, joka Suomessa on aika kova. Nekin äidit, joiden ei tarvitsisi, lähtevät töihin, kun lapsi täyttää kolme vuotta. (Keskustelin aiheesta jo 20 vuotta sitten Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijan kanssa, kun tätä ilmiötä kummastelin.)

Seuraukset ovat nähtävissä silmiemme edessä joka päivä.

Bruttokansantuote on kasvanut. Autotalleissa on lisää autoja. Lähes joka taloudessa on väri-TV, leivänpaahdin ja kalliita koriste-esineitä. Monet matkustavat lomillaan ulkomaille.

Mutta paljon on liikkeellä myös sitä, että työ on "vienyt" aikuisen. Tässä koulukuraattori Airi Pukkilan haastattelu aiheesta:

http://johannasirenkaplas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

Alkunperin haastattelu julkaistiin kaksi viikkoa Jokelan koulusurman jälkeen.

Surullisin esimerkki siitä, miten vanhemmat eivät ehdi tai osaa tai pysty seuraamaan lastensa elämää, nähtiin, kun nettilehti Kansalainen.fi julkaisi videon, jossa Perussuomalaisten Terhi Kiemunki ja Juha Mäenpää haastattelivat suomalaista tyttöä Tampereella:

https://www.kansalainen.fi/bilettamista-alistamist...

Haastattelu kestää lähes tunnin ja välillä tuntuu, että se junnaa paikallaan. Kuitenkin myös aivan lopussa nousee esiin yhteiskunnallisesta näkökulmasta merkittäviä asioita, joten kannattaa kuunnella tytön viesti loppuun asti.

Oman lisänsä aiheiden “suomalainen äitiys” ja “varhainen itsenäistäminen” käsittelyyn tuo myös ns. kiintymyssuhdeteoria:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria

On todettu, että lapsi, jonka kiintymysuhde jatkuvasti katkeilee päivän mittaan alle 3-vuotiaana, ei myöhemmin elämässään kykene kiintymään omiin lapsiinsa.

Pelkällä maalaisjärjelläkin ajateltuna voi päätellä, millaisiin ongelmiin tällainen johtaa.

Myös kiintymyssyhdeteorian valossa olisi siis erittäin tärkeää nostaa kotiäitiys sen ansaitsemalle merkitystasolle.

Kotiäiti tekee kotona omaa arvokasta työtään monen hyvän asian mahdollistajana, vaikka tämän mahdollistamisen arvo ei ole matemaattisesti mittavissa eikä kotiäitiyden kurssi tällä hetkellä ole yhteiskuntamme arvopörssissä korkealla.

Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, että jokaisen perheen tilanne on yksilöllinen; toisilla on käytettävissään isovanhempien tai kiinteän ystäväpiirin suoma tuki ja apu. Toisilla ei.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bjarne_Westermarck

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maatalousnormaalikoulu

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista.

En minä ole kieltämässä kotiäitiyttä. Se voi osalla äideistä olla nimenomainen kutsumus ja jos siihen on varaa ja halua, niin sekin pitää sallia. Näin ajattelivat mielestäni viisaat 1920-luvun yhteiskunnallisesti aktiivit naisetkin (esim Miina Sillanpää ja Tyyni Tuulio), enkä näe syytä olla eri mieltä.

Ihmislajin pitkää historiaa ajatellen äitien omistautuminen vain hoivatöille ja elannon hankintaan osallistumattomuuus on todella iso poikkeus, se hyvä havaita. Naisten ja siis etupäässä äitien osuus hankituista kaloreista oli jopa yli 50 %, ainkin jos on luottamista esim. J. Diamondin koostetutkimuksiin.

Lisäksi hyvä havata kvantitatiivinen tosiasia: ns päätoimisesti elannon hankintaan osallistuvat äiditkin ovat poissa ansiotyöstä noin 80 % vuoden tunneista ja vain 20 % ansiotyössä.

Edelleen on syytä huomata että nykyaikainen ydinperhe-elämä poikkeaa kvantitatiivisesti erittäin paljon pitkän perinteen mukaisesta elämästä, siis ajatellen esim vanhempien ajankäyttöä ja sidonnaisuutta lasten hoitoon. Edelleen myös lasten näkökulmasta. Ympärillä oleva sosiaallinen kehä on erittäin paljon pienempi ja kapeampi kuin perinteellisessä mallissa, jossa lapsi oli pääosin vuoden tunneista lasten isohkon osajoukon jäsen ja ympärillä oli lisäksi lähiyhteistön selvästi yli 10 ihmisen, ehkä noin 50 ihmisen, pysyvä, tuttu, monipuolinen ryhmä. Nykyajan oudot jaetut uskomukset vielä heikentävät lisää lapsen sosiaalista kehää, tällainen on esim vasta sodan jälkeen omaksuttu ihanne lapsen omasta huoneesta.

J. Bowlbyn luomaa kiintymyssuhde"teoriaa" pidän mielestäni hyvin perustein ennemminkin kiintymyssuhdekulttina, joka on yksi eniten haittaa ja ongelmia aiheuttaneista jaetuista uskomuksista. Se on Irma Sulkusen tutkiman koti- ja äitiyskultin ääripäätä ja vaikuttaa lasten kannalta ilmeisesti juuri toisin kuin kultin kannattajat uskovat eli ennemminkin lasta vahingoittavasti, koska äidin kiihkeä ripustautuminen lapseen estää ja haittaa hyvin todennäköisesti lapsen normaalia sosiaalistumista. Tällainen ripustautuminen ei ole ollut perinteessä mahdollista, koska äidit osallistuivat elannon hankintaan ja lasten hoito oli pitkälti "toistaitoisilla" (Elina Haavio-Mannilan kirjaama ilmaus) ja tai lasten osajoukolla.

Diamondin kirjojen mukaan tyypillinen tilanne alkuperäisyhteisöisssä on että pienikin vauva on vain noin 50 % sylissäpitokerroista äidin sylissä, muutoin jopa noin 10 muun, jos oikein muistan.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#3

Eh, siis mitä?

"Lisäksi hyvä havata kvantitatiivinen tosiasia: ns päätoimisesti elannon hankintaan osallistuvat äiditkin ovat poissa ansiotyöstä noin 80 % vuoden tunneista ja vain 20 % ansiotyössä."

Tarkoitatko tällä sitä, että arkisin 1/5 ajasta ollaan töissä, 1/5 ajasta tehdään kotitöitä tai jotakin muuta ja 3/5 ajasta nukutaan ja hommaillaan viikonloppuisin sitten mitä hommaillaan? Vai miten tämä pitäisi ymmärtää?

Miten tilanne poikkeaa miesten kohdalla?

Ja miten siis määrittelet tuon "elannonhankintaan osallistumattomuus"?

Kiintymyssuhdeteoriaa en ollenkaan näe sellaisena, että "äiti ripustauu lapseen". Tässä kohtaa näkemyksemme poikkeavat toisistaan.

En usko, että siitäkään on mitään haittaa lapselle, kun hänet on ripustettu äitiin – kuten näkee monissa köyhemmissä maissa tehdyn (äiti töissä pellolla ja lapsi äidin selässä kantopussissa tai kankaaseen kiedottuna).

Sen sijaan olen kanssasi samaa mieltä siitä, että "ympärillä oleva sosiaallinen kehä on erittäin paljon pienempi ja kapeampi kuin perinteellisessä mallissa" – tämä etenkin kaupungeissa, joissa lasten vapaata liikkumista on rajoitettava heidän omaan turvallisuuteensa liittyvistä syistä.

Minulla onkin oma, villi teoriani tietokonepelien syntysyistä. Ajattelen jotain New York Cityä, jossa lapsi todellakaan ei voi seikkailla itsekseen miten sattuu vaan on pysyttävä lukkojen takana kotona (ainakin tietyissä kaupunginosissa). Jotta aika saadaan kulumaan, saavat viihde ja erilaiset pelit sijansa.

Suomessa, jossa vielä voisi illallakin olla pulkkamäessä tai rakentaa lumilinnoja kavereiden kanssa, on myös monin paikoin valitettavati vaihdettu pulkat ja lumilinnat tietokonepeleihin – näin, vaikka täällä olisi vielä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia käyttää aikaa.

Tämä on kaikin puolin valitettava kehityssuunta.

Nähdäkseni oma huone on lapselle sen sijaan mukava asia, jos siihen on mahdollisuus. Eteenpäin ollaan tultu Ryysyrannan Joosepin ajoista, jolloin eläimetkin asuttivat talvisaikaan samaa taloa kuin ihmiset.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #5

Ajankäyttöä on nähdäkseni järkevää /tieteellisempää tarkastella vuositasolla, jos halutaan saada kokonaiskuva miten vanhemmat ja lapset käyttävät aikansa. Ansiotyön osuus on tosiaan vain 20 % vuoden tunneista, mikä merkitsee noin kolmasosaa hereilläoloajasta. Eli noudatan normaalia modernin tieteen lähestymistapaa, katson matemaattista ja tai kvantitatiivista tilannetta enkä messua esim. että "vaihtoehtoja ovat se että jompikumpi vanhemmista on kotona tai molemmat ovat ansiotyössä" tmv. Tosiasiassa molemmilla ansiotyössäolevinakin on mahdollista olla ns kotona 80 % vuoden tunneista, ansiotyön estämättä.

Elannonhankintaan osallistumattomuus on välittömään elannonhankintaa osallistumattomuutta. Katson asiaa nimenomaan pitkää historiaa vasten. Äidit ovat osallistuneet muiden rinnalla ravinnon välittömään hankintaan, äitiys on aiheuttanut varmaan keskimäärin pienen notkahduksen tuossa panoksessa, mutta äidit eivät ole perinteellisesti jääneet välittömästä elannon hankinnasta syrjään, ja siis pois muiden rinnalta tuossa tekemisessä ja tai muussa elannon hankintaan tukevassa tekemisessä, siis eristäytyneet muista ja paneutuneet vain lasten kanssa olemiseen ja ruuan viimeistelyyn ja tarjoiluun.

Elossapitoyhteisöt olivat samalla kertaa elämis- ja asuinyhteisöjä sekä tuotantoyhteisöjä. Elannon hankinta erkaantui elossapitoyhteisöjen ulkopuolelle vasta erittäin äskettäin eli teollistumisen alkaessa.

Tällainen pitkien kehityskulkujen katselu minusta hyvin suositeltavaa kun ajatellaan että mikä on ongelma ja mitä pitäisi muuttaa nykyajassa.

Isien/miesten rooli lasten hoidossa ja hoivatöissä on ollut turhan niukkaa tai lähes olematonta menneisyydessä koska työt ovat yleisesti olleet jossain määrin sukupuolittuneita. Eli ns toistaitoiset jotka korvasivat nykyisen ydinperheen vanhempien tehtäviä olivat etupäässä nuoria tyttöjä ja vanhoja naisia, jotka eivät vielä tai enää kyenneet aikuisen töihin.

Tulevaisuutta ajatellen on tietysti järkevää pyrkiä siihen että miesten panos on ainakin sama kuin naisilla ja jos ja kun hoivatyöt yritetään harkitusti järjestään nykyistä järkevämmin ja siis keventää vanhempien ennätysmäisen isoa kuormitusta.

Hienoa havaita,että jostain asiosta olemme aivan samaakin mieltä.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #8

#8

"Tällainen pitkien kehityskulkujen katselu minusta hyvin suositeltavaa kun ajatellaan että mikä on ongelma ja mitä pitäisi muuttaa nykyajassa."

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että aina kannattaa katsella sekä taaksepäin että eteenpäin, ja yrittää vetää johtopäätöksiä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että mennyt ei ole tae tulevasta (sijoittajien lempihokema).

Jos yhteiskunta ajautuu kaaokseen sen vuoksi, että lapset lähtevät heittelemään pyörätelineitä kultakaupanikkunoista sisään ja harrastelemaan muita vastaavia aktiviteetteja, niin kyllä silloin voi olla viisas poliittinen päätös pyrkiä järjestämään lapsia kasvattavalle taholle lisää yhteistä aikaa lasten kanssa?

Näihin nyt mainitsemiisi pitkiin kehityskulkuihin ei nähdäkseni siis ole laskettu mukaan sitä _säästöä_, joka kotiäidin panos ansaintalogiikassa saa aikaan?

Eikö koitunutta säästöä voida laskea tuloksi?

Eikö itsetehdyllä työllä aikaansaatua säästöä siis lasketa välittömäksi elannonhankinnaksi? Metsästä poimitut mustikat = mustikkasoppa, keittiöpuutarhasta saadut vihannekset = vihannesvuoka, hirvijahdista = hirvipaistia jne. Ovathan nämä kuitenkin ihan rahanarvoista ruokaa.

Tässähän kuitenkin täyttyy tämä viestisi:

"Äidit ovat osallistuneet muiden rinnalla ravinnon välittömään hankintaan, äitiys on aiheuttanut varmaan keskimäärin pienen notkahduksen tuossa panoksessa, mutta äidit eivät ole perinteellisesti jääneet välittömästä elannon hankinnasta syrjään, ja siis pois muiden rinnalta tuossa tekemisessä ja tai muussa elannon hankintaan tukevassa tekemisessä, siis eristäytyneet muista ja paneutuneet vain lasten kanssa olemiseen ja ruuan viimeistelyyn ja tarjoiluun."

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #10

Kiitos muuten aktiivisesta ja paneutuneesta kommentoinnista.

Asiassa on mielestäni tärkeä erottaa järkiperäinen analyysinteko nykytilasta ja sen syistä sekä toisaalta se, että mitä sitten analyysin pohjalta tehtäisiin.

Nyt on ensijaista saada keskustelua analyysistä.Ja vasta toissijaisesti korjaustoimista.

Olen toki intoutunut jonkin verran ideoimaan ratkaisujakin. Keskeistä näyttäisi olevan että lähiyhteistyötä jollakin nykyaikaan sopivalla tavalla laajennettaisiin, mutta siten että yhteistyötä tekisi riittävän tuttu ja sopivan kokoinen (15-50 ihmisen pysyvä!) joukko.

Kaikki tuollainen kehittämien käytännössä ja tutkimustiedon valossa on kiinni siitä että hyväosaiset naiset siihen tarttuvat. Sosiaalisten tapojen leviäminen on nimittäiin kiinnni tuosta naisten ryhmästä.

Analyysistä ja omista ratkaisuideoistanikin (niihin ei kannata juuttua vaan keksiä parempia, missään tapauksessa ei pidä antaa minun ratkaisuideoideni häiritä tieteellisen analyysin tekoa!) saa lisää tietoa katsomalla oheisia linkkejä:

https://docs.google.com/document/d/1kWpLVRmZU9T31c...

eli oma kirjoituspöytätutkimus joka osoitti, että 1900-luvun alkupuolellla esim. tutkijat ja naisasianaiset olivat vallitsevien uskomusten sekä luulojen vietävinä tieteen ja järjen sijasta, kun oli kyse hyvinvoinnin kasvun aiheuttamista monimutkaisista ongelmista.

https://drive.google.com/file/d/0B9RU-Zt2lE9BWV8yS...

Lähiyhteistyön romahdus - hyvinvoinnin vakava oheisvahinko (joulukuu 2015)
-julkaistu Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-lehdessä 4/2015
-luettavissa myös Elektran kautta

https://journal.fi/tt/article/view/48249/14024

Paras analyysi viittaa utopian suuntaan (20.11.2014)
-esittelen oheisvahinko- eli lähiyhteistyön romahdushypoteesin ja nostan esille hypoteesin ehkä ongelmallisimman piirteen eli että se viittaa ratkaisuun, jollaista pidetään yleisesti utopistisena -julkistunut ensin Tieteessä tapahtuu -lehdessä nro 6/2014

Vielä lopuksi lisäksi kokeellinen tutkimus/kehittäminen joka osoitti, että työnjaonmuutokset ovat todennäköisesti ainoita tehokkaita keinoja tämän tyypin ongelmiin:

http://timolampinen.blogspot.com/2014/01/paras-rat...

Merkittävä parannus yllättää usein asiantuntijatkin (6.1.2014)

-Esittelee tieteelliseen lähestymistapaan perustuvan kokeellisen tutkimuksen (eli tässä tapauksessa myös kehityshankkeen), joka tehtiin onnistuneesti jo 1980-luvun lopulla. Vastaavantapaisia onnistuneita kokeita on todennäköisesti ollut enemmänkin. Suosituslistan useimmat kohdat perustuvat tämän onnistuneen tutkimuksen ilmeisen laajasti yleistettävissä oleviin opetuksiin.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #13

#13

Erittäin kiinnostavaa. Kyyniseksi ryhdyin vasta kohdassa, jossa tuntui, että rakennat alustaa "mokuttamiselle" eli monikulttuuristamiselle: "Myös kielitaito parani, koska useat ryhmät värväsivät muita kieliä puhuvia au paireja."

Mitähän kieliä lienet ajatellut?

- - -

Tämä käsite, "lähiyhteistyön romahdus", ei ole vielä noilla sanoilla mukana suomalaisten arkisissa keskusteluissa, mutta nähdäkseni se kuvaa oikein osuvasti siellä täällä vallitsevaa asiaintilaa.

Agraariyhteisö emme enää ole, joskin niitäkin yhä on saarekkeina siellä täällä.

Kirkko seurakuntineen on menettänyt ennen niin keskeisen asemansa ihmisyhteisöjä kokoavana toimijana, mutta sinnittelee vapaiden suuntien ohella edelleen.

Perheiden ja kotien privatisoituminen on myös, kenties teknologian vauhdittama, voimistuva kehityssuuntaus. Ihmiset eivät enää "pölähdä" toistensa luokse kutsumatta käymään, viettämään "hämärähyssyä" tai muuten vain kuulumisia vaihtamaan.

Huolimatta kotitalouksien koneistamisesta (ajansäästö tavoitteena) monien elämä on yhä tiukemmin aikataulutettua.

Joskin uusia joutilaita on ilmestynyt tontille, ja EU ajaa juurikin tätä palkatonta työntekoa esimerkiksi päiväkoteihin ja kouluihin (jaa no, ruokapalkka sallitaan).

Postaamiesi linkkien takana on hyvin mielenkiintoisia ajatuksia, mutta koska en tunne sinua enkä agendaa ajatustyösi takana, yritän olla innostumatta liikaa, jotta en vahingossa asetu sellaisen asian taakse, jota tosiasiallisesti en sitten ehkä kannattaisikaan, jos olisin koko kuviosta paremmin perillä.

Vastustan haittamaahanmuuttoa enkä halua tehdä sille tilaa millään vippaskonsteilla tai tekosyillä.

En ole innoissani Suomessa meneillään olevasta antropologisesta kokeilusta.

On tosiasia, että nykyiset isovanhemmat saattavat sijaita kaukana lapsenlapsistaan (jotkut jopa Espanjassa asti) eikä muuta luotettaaa tukea pikkulapsiaikana ole vanhemmille saatavilla.

Mielestäni ongelman/haasteen asettelu on juurikin tuo, jota esität; "lähiyhteistyön romahdus".

Toisaalta tunnistan ympärilläni ihmisten kyvyn tuottaa itse erilaisia yhteisöjä, joista mainittakoon nykyisiä kommunikaatiovälineitä ja -alustoja hyödyntävänä esimerkkinä vaikkapa helsinkiläinen "Käpylä kierrättää" -yhteisö. Siinä ihmiset vaihtavat keskenään erilaisia palveluita (myös lastenhoitoa) ja tavaroita, ja muodostavat toimivan yhteisön keskenään.

Ja tekemieni havaintojen pohjalta (analyysi, ei tunne), osa äideistä muodostaa varsin taitavasti kaikkia osapuolia hyödyttävää vuorovaikutusta leikkipuistoissa, seurakunnan kerhoissa ja lähinaapurustonsa kanssa.

Nämä yhteisöt syntyvät omalla painollaan ja omilla ehdoillaan, ja toimivat itseohjautuvasti.

Kiitos linkeistäsi. Omasta puolestani päätän nyt keskustelun tähän. Hiukan vierastan sitä, että kyseenalaistat niin määrätietoisesti kiintymyssuhdeteoriaa ja tästä syystä epäilen, että ajattelusi takana on jokin agenda. Mutta kun tämä agenda ei kirkkaana näyttäydy minulle kirjoitustesi pohjalta, niin jätän omasta puolestani asian nyt tähän.

Suomen Perusta on hyvin perustellut halvan ja ilmaisen työvoiman lopullisen hinnan, joka ei ole ollenkaan alhainen:

https://www.suomenperusta.fi/

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #15

Kiitos kokonaisuudessaan hyvin rakentavasta kommenttien vaihdosta. Oikein hyvä jos sain sinut näkemään jotain mieltä ajatuksissani.

En itse tiedä tai tunnista mitään muuta agendaa itselläni kuin sen että pyrin arvioimaan mahdollisimman hyvin tilanteen, mistä tullaan ja missä ollaan ja mihin ollaan menossa, jos ei mitään tehdä. Mitä ongelmia ja kehitystarpeita nykyinen tilanne ja kehityssuunta aiheuttaa ja mitä pitäisi tuollaisen analyysi pohjalta tehdä.

Kiintymyssuhdekulttia vierastan koska analyysini mukaan se on vain yksi lähiyhteistyön romahduksen aiheuttamista ilmiöistä, harhainen lääke, joka toimii kaiken lisäksi päinvastoin kuin sen kannattajat luulevat ja toivovat.

Analyysistä vielä sen verran että näet että kehitys tahattomasti johtanut siihen että elämme nyt tavalla joka on lisääntyvästi ristiriidassa lajimme taipumusten kanssa. Ydinperhe ei ole perinteellinen puite järjestää asioiden hoito vaikka niin yleisesti luullaan, perinteellinen lähiyhteisö ollut selvästi isompi, pysyvämpi ja joustavampi. Parisuhde toki on perinteellinen ja lasten ja vanhempien välinen suhde. Mutta ne ovat ilmentyneet selvästi isommassa ryhmässä, sen sisäisinä elementteinä.

Noissa nykyisissä spontaaneissa yhteistyömalleissa on ainakin kolme ongelmaa hyvän lopputuloksen kannalta: ne ovat kapea-alaisia, tilapäisiä ja niissä ei ole ihanteellista kokoa tai ala- tai ylärajaa koolle (joka on myös tärkeä piirre) ja niihin voi tulla tupsahdella kuka vain, mikä sekin aiheuttaa sen että ei hevin synny sellaista luottamusta mitä pitäisi tavoitella, jos halutaan syvää ja hyvää yhteistyötä.

Hyvää vuoden jatkoa!

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #16

#16

Jep, kiitos samoin, antoisaa vuotta 2019.

Kun en ole kirjoituksiasi täällä US Puheenvuorossa aiemmin huomannut, niin ryhdyin tässä äsken katsomaan, mitä muuta olet kirjoittanut.

Löysin tällaisen kommentin sinulta:

"Pidän tärkeänä vielä lisätä, että populistinen nationalismi ja virheellisesti arvokonservatiiveiksi nimitetyt äärifundamentalistit perustavat olennaisesti propagandansa samoihin epätosiin tarinoihin, joihin uskotaan yleisesti monissa maissa. Kyse ei siis ole vain suomalaisen yhteiskuntatieteen takapajuisuudesta."

http://timotlampinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2647...

Tämä tietysti herätti lisäkysymyksiä, mutta en nyt lähde niihin.

Totean vain, että kansallisuudet ovat suurelta osin yhteisöjen luontaisia muodostelmia, jos kohta on huomioitava luonnon luonne "mennä eteenpäin" (equilibrium). Tässäkin "eteenpäin menossa" on luonnollista, että yhteisö pysyttelee yhdessä ja valvoo omaa etuaan #intiaanit

Toki osa tätä etua on se, ettei geeniperimä näivety omaan mahdottomuuteensa, mutta koen yhteisön tuhoamisena sen, että siihen väenvängällä yritetään istuttaa siihen luontaisesti kuulumatonta ainesta, joka toimii yhteisölle vahingollisella tavalla #haittamaahanmuutto

Ei luontokaan toimi näin, vaikka linnut kuljettavatkin mukanaan kaikenlaisia punkkeja ja jopa zoonooseja viruksia mukanaan ympäri maapalloa. Muuttolinnutkin ovat silti varsin uskollisia omille reiteilleen; niillä on talvikoti ja niillä on kesämökki. Ja näissä ne asuvat vuosi toisensa jälkeen.

Meitä suomalaisia on vain viisi miljoonaa. Meidän tulisi olla samanlainen suojelukohde kuin patagonianpingviinit Chilen Isla Magdalenalla :-)

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #17

Kiitos, sinulla hieno kyky keskustella maltillisesti ja järkiperäisesti asioista, jotka monissa ihmisissä herättävät hyvin kiihkeitä tunteita jotka sitten estävät käytännössä keskustelun.

Kyllä jokaisella populaatiolla on varmaankin oikeus pyrkiä säilyttämään esim. oma kulttuurinen ja kielellinen identiteettinsä ja päättää esim. että millä pelisäännöillä ja esim missä määrin muita voidaan ottaa omalle reviirille.

Ihmiskunnan pitkää historiaa katsoen on kyllä mielestäni selvää että on viisasta sallia ja jopa edistää sitä että reviirin rajat eivät ole hyvin tai äärimmäisen kovia/tiukkoja. On viisasta omaksua muilta kulttuurisia vaikutteita ja hyväksyä myös kohtuullinen geenien vaihto eli pariutuminen ja myös vieraiden asettuminen omiin nurkkiin, joka johtaa yleensä viimeistään muutaman sukupolven päästä myös pariutumisiin. Ihmislaji onnistui valloittamaan kaikki ilmastovyöhykkeet jo esihistorialisena aikana ilmeisesti noin 50 ihmisen parvissa.

Ja nuo parvet olivat vääjäämättä, löyhästi mutta joka tapauksessa jollakin olennaisella tavalla vuorovaikutuksessa useampiinkin suht lähellä oleviin parviin. Näin levisi tieto innovaatioista sekä estyi liika sisäsiittoisuus. Vanha vallitseva päätapa ollut esim se että vaimot haetaan vieraasta parvesta. Merkitsee esim sitä että suurin osa innovaatioista on levinnyt nuorten naispuolisoiden välityksellä. Ilmiö näkyy ilmeisesti hyvin myös dna-tutkimuksista, isälinjat selvästi paikallisempia kuin äitilinjat. Jokin osa muinaisesta risteytymisestä toki tapahtunut ehkä melko väkivaltaistenkin alue/reviirimuutosten johdosta. Sellaisia ei kai toivota eikä ole näköpiirissä.

Kansojen ja ihmisryhmien sekoituksia me kaikki ja kaikki ns nykyiset kansat silti olemme, ajatus että on Suomi ja suomalaisia on hyvin uusi keksintö.

Ja aivan eri juttua vielä eli kommenttini kommenttisi alussa olevaan kommenttiini: mielestäni aivan kiistatonta että monet fundamentalistit korostavat hyvin voimakkaasti sukupuolten epätasa-arvoon kytkeytyvää käsitystä siitä että nykyinen ydinperhemalli maustettuna isävaltaisella vallankäytöllä, olisi jotenkin erityisen perinteellinen ja ikiaikainen tapa elää.

Ja näinhän ei ole vaan ydinperhemalli on tulosta aineellisen hyvinvoinnin kasvusta teollistumisen ja kaupungistumisen myötä. Siis hyvin moderni ilmiö.

Menneisyydessä näkisin vallinneen toki melko yleisesti jonkinmoista patriarkaalisuuttakin, mutta aika lievänä, koska perinne oli ylivoimaisesti vahvin ohjaaja. Diamondin koostekirjat tukevat mielestäni tätä tulkintaa.

**

Vielä omasta agendastani. Jos sellainen on, niin se on tieteellinen lähestymistapa. Eli olen valmis muuttamaan omaa käsitystäni vaikka kesken oman lauseeni, jos muut esittävät sellaiselle käänteelle riittävän painavat argumentit.

Ja agendaani kuuluu myös se että hyväksyn myös sellaiset päätelmät jotka ovat vastoin omia etukäteistoiveitani tai luulojani. Ei se aina helppoa ole, mutta jotenkin rehellisempää ja viisaampaakin mielestäni niin.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Vielä vielä vastaus ydinkysymykseesi ja tarvittaessa lisää myöhemmin.

Eli kysyit: "Mutta mitä siis oikeastaan halusit itse sanoa?"

Vastaus: On viisasta ja tärkeää toimia modernin tieteen opastamalla tavalla jos halutaan kehittää yhteiskuntaa niin lasten kuin aikuistenkin kannalta oikeasti ja tehokkaasti nykyistä paremmaksi ja välttää nykysuunnan johdosta edessä olevat karikot. Eli Paolo Rossin sanoin kirjasta "Modernin tieteen synty Euroopassa", s. 29:

“Moderni tiede ei ole syntynyt empiiristen havaintojen yleistämisestä, vaan abstraktioihin kykenevän analyysin pohjalta. Tällainen analyysi kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen.”

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#4

Eli käytännössä mitä?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #6

Käytännössä tarkoitan sitä, että pitää tarkastella vanhempien ja lasten rooleja pitkän kehityskulun valossa. Määriä, määrän kehityssuuntaa, sosiaalisen kehän laajuutta ja heterogeenisuutta, sen määriä ja kehityssuuntaa.

Ei pidä antaa välittömän kokemuksen sokaista harkintakykyä. On hyvin ymmärrettävää että koska elossapitoyhteisö on hyvin hitaasti pienentynyt ydinperheeksi tai vielä pienemmäksi, niin läsnäolotarve ja vaateet suunnataan niihin aikuisiin jotka ovat jäljellä, siis pääsääntöisesti vanhempiin. Tähän harhaan perustuu olennaisesti koti- ja äitiyskultti sekä sen äärilaita kiintymmyssuhdekulttikin.

Eli näyttää syvästi epätieteelliseltä, puutteelliseen ja harhaiseen analyysiin perustuvalta vaatia vanhempien enemmistöä esim olemaan entistä enemmän lastensa seurana. Se on pitkää kehityskulkua ja tieteellisempää analyysiä käyttäen vastoin järkevää päättelyä.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #9

#9

Onko siis lopputulema tästä esityksestäsi, että "kannattaa tarkastella"?

Oletko tämän ohella vetänyt jotakin muitakin johtopäätöksiä, vai kiteytyykö koko esityksesi siis tuohon "kannattaa tarkastella"?

Anteeksi yksinkertaisuuteni, mutta en nyt saa kiinni siitä, että missä pihvi? Lisää tutkimusapurahoja vai mitä?

Yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen teki aikoinana väikkärin aiheesta "Väsynyt äiti" (Gaudeamus 1996). Kirja oli kiinnostava ja valotti tuolloin vallitsevaa tilannetta. Mutta en tiedä, johtiko tämä esitys mihinkään toimenpiteisiin.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijan (se sama, jonka kanssa keskustelin 20 v. sitten) sanoi, että Suomessa on vallalla negatiivisen pärjäämisen kulttuuri. Sinnitellään yksin eikä osata / haluta pyytää apua omaan arkeen.

Samaan aikaan runoilija Tommy Tabermann kirjoitti "Oodin suomalaiselle naiselle" johonkin naistenlehteen ja kuvituksena oli suomiäiti läppärin kimpussa, villakankainen liituraitapuku päällään ja alaston vauva käsivarrellaan.

Ensimmäinen, mitä minulla tuli mieleen, oli se, että se puvun villakangas varmasti tuntuu karkealta vauvan ihoa vasten.

Ajattelin, että kannattaako noihin kisoihin lähteä? Että eikö tässä ole jo hiukan liioittelun makua?

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #9

#9

Vielä jatkan tuosta

"Eli näyttää syvästi epätieteelliseltä, puutteelliseen ja harhaiseen analyysiin perustuvalta vaatia vanhempien enemmistöä esim olemaan entistä enemmän lastensa seurana. Se on pitkää kehityskulkua ja tieteellisempää analyysiä käyttäen vastoin järkevää päättelyä."

Agraariyhteisössä oltiin yhdessä, vaikka vanhemmat tekivät koko ajan töitä. Lapset saivat, ja heidän piti, osallistua. Kaikki käsiparit tarvittiin. Lapset olivat tarpeellisia.

Samoin kalastajaperheissä lapset olivat mukana tyhjäämässä ja puhdistamssa verkkoja ja torireissuilla mukana auttamassa.

Metsällekin pojat pääsivät isiensä kanssa.

Nyt työ on erilaista: vanhemmat ja lapset eivät voi tehdä sitä yhdessä, pl. kotityöt. Yhteistä aikaa on vähemmän.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #12

Tämä on vastaus kahteen edellisee kommenttiisi:

Mielestäni on tarpeen tehdä osuva analyysi, moderniin tieteen pohjalta, ei omien tuntemusten ja kokemusten vaan analyyttisen, matemaattisen ja kvantitatiivisen tarkastelun pohjalta.

Ja sitten analyysin pohjalta tulee alkaa kehittämistoimiin. Ja jos analyysii pitää kutinsa, niin niin toimenpiteiden suunnan pitäisi johtaa sellaisen kehittämiseen jota ei nyt aineellisen hyvinvoinnin kasvun johdosta ole, eli nykyaikaan sopivien lähiyhteistyörakenteiden kehittämiseen, ja jotka minun puolestani saavat olla vaikka matriarkaalisesti johdettuja. Olennaista on että eliminoidaan ruuhkavuosi-ilmiö ja yksinäisyys jne ja näistä johtuvat monet ongelmat ja kulut ja elämän laadun heikkeneminen.

**
Ja olen sitä mieltä että huolellinen, tieteellinen analyysi osoittaa että nykyään vanhemmat ovat enemmän ja intensiivisemmin ja huimasti sidotummin lastensa kanssa yhdessä kuin koskaan aikaisemmin. Johtuu asumismallista, lapsiluvun vähenemisestä jne. Eikä tällainen ole hyvä kasvuympäristö, liian ohut ja heikko lasten kannalta, vrt ikiaikainen lasten ympäristö, joka on ollut paljon rikkaampi ja heterogeenisempi.

Inha paradoksi siinä että ihmiset jotka uskovat edistävänsä lasten parasta vaatimalla vanhempia olemaan aina vain enemmän ja enämmän lastensa seurana, itse asiassa aiheuttavat juuri päinvastaisen vaikutuksen kuin he sydämessään ja aivoissaan haluavat. Suosittelen siis lämpimästi modernin tieteen mukaan etenemistä, ja siis ensin sen mukaista analyysiä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Bruttokansantuote lasketaan perinteisesti tuottavaksi nimetyn työn nimellis- ja lisäarvon kautta ja siinä laskennassa esimerkiksi kotitaloustuotannon volyymi on käsittääkseni tarkoituksella unohdettu...

"Virhekäsityksen vahvuus tuottaa tai tukee edelleen myös muita virhekäsityksiä. Yksi aika selvä on, että ei tunnisteta ruuhkavuosia, yleensä ja myös äidin osalta, nimenomaan hyvinvoinnin kasvun tuottamaksi moderniksi ilmiöksi. Jos tunnistettaisiin, niin virhekäsitys myös äitien perinteellisestä tehtävästä kirkastuisi ja johtaisi hyvin todennäköisesti etsimään ratkaisua jostain aivan muusta suunnasta, todennäköisesti palkattoman lähiyhteistyön innovatiivisesta kehittämisestä."

Kyllä. Yhteiskunnan tukirakenteet ohjaavat väkisin yksilöiden valintoja ja toimivat jopa taloudellisina pakotteina...

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Virhekäsityksen tekee erikoiseksi se, että esimerkiksi suomalaisten naisten ja nimenomaan äitienkin enemmistö on aina osallistunut elannon hankintaan muiden rinnalla..." Olet oikeassa.

Ajallinen perspektiivi olisi syytä asettaa riittävän kauaksi. Kulttuuriantropologisten tutkimusten mukaan, keräily- ja metsästystaloudessa kaikki yhteisön jäsenet osallistuivat/osallistuvat keräilyyn. Metsästys oli ainostaan miesten harjoittama rituaali ja ravinnon lisä.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Maatalousyhteiskunnassa sekä naiset, että miehet tekivät töitä. Teollistuneessa yhteiskunnassa naiset olivat aluksi töissä, mutta lyhyen ajanjakson kotirouvuus oli mahdollista. Kotirouvien valtakausi kesti vain joitakin vuosikymmeniä.

Ihminen on sosiaalinen olento. Biologia ei määrää ihmisluontoa. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä siskojen ja veljien välisiä avioliittoja suosittiin.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista.

Pitkälti olen samaa mieltä, mutta ei aivan jokaisesta yksityiskohdasta. Maatalousyhteiskunnassa kaikki tai lähes kaikki osallistuivat voimiensa ja kykyjensä mukaan lähes kaikkiin töihin, myös välittömään ravinnon hankintaan. Jokin pienempi osa oli tosin usein sukupuolen mukaan eriytynyt, esim. teurastaminen oli usein monopolisoitu miehille ja esim. leipominen naisille.

Sama tilanne ehkä vielä selvemmmin vallitsi hyvin pitkän historian eli keräily/metsästys-kulttuurien vaiheessa.

Ja erikoiselta vaikuttava mutta tutkimustiedon mukaan tosi on se että Suomessa ei missään vaiheessa enemmistö äideistä ollut elannon välittömään hankintaan osallistumattomia kotirouvia. Johtuu siitä että puolet väestöstä oli toiseen maailmansotaan saakka maatalousväkeä, jossa äidit osallistuivat elannon välittömään hankintaan. Ja ei-maatalouden piirissä toimivien äitien työssäkäynti kiihtyi sodan jälkeen. Itse asiassa se lisääntyi selvästi (kaksinkertaistui n 10 prosentista lähelle 20 prosenttia, siis suht vähäisestä kaupunkilaisäitien kokonaismäärästä laskien) jo esim. 1920-luvulla, jota olen itse erityisesti tutkinut. En nyt muista sitä tutkijan nimeä joka on tarkastellut asiaa yleisemmin, mutta kaivan sen tarvittaessa esille, viittasin häneen muistaakseni gradussani, jonka linkki on jossain kommentissani.

Lähisukulaisten pariutuminen on harvinainen poikkeus vaikka sitä toki on esiintynyt ainakin esim. Egyptin eliitin parissa. Pääsääntö ollut se mitä Pohjois-Hämeessä esiintyi sanonnassa: "vain siat ja koirat naivat kotikylästä". Lisäksi tosiaan tutkimustieto osoittaa vankasti että Westermarck oli oikeassa: iihmiset jotka kasvavat yhdessä, niin että jompi kumpi tai molemmat ovat alle 2-3 vuoden ikäisiä, eivät yleensä koe toisiaan kohtaan seksuaalista kiinnostusta. Taipumus tähän seksuaalisten tunteiden sammumiseen/estymiseen on biologinen, siis perinnöllinen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset