Westermarckin virhe on tärkeä tunnistaa

Kirjoituksen loppuun on lisätty "tiekartta" sukupuolten tasa-arvoon professorien Green ja Pulkkinen inspiroimana 24.1.2019. Kartan noudattaminen auttaisi toki moneen muuhunkin kehittämistarpeeseen.

 

Timosaari Niina: Edvard Westermarck. Totuuden etsijä. Gaudeamus 2018. 

Kirja on tekijänsä väitöskirjan populaariversio. Ehdottomasti lukemisen väärti.

Westermarck lienee edelleen tunnetuin suomalainen yhteiskuntatieteilijä, joka tunnetaan mm. Westermarck-efektistä eli että hän tunnisti ihmisen biologisen taipumuksen vieroksua insestiä, toisin kuin aikalaisensa Freud, joka ymmärsi asian täysin väärin.

Erityisen kiinnostavaa oli kuitenkin löytää tästä kirjasta vahvistus sille, että myös Westermarck teki aivan saman erikoisen virheen kuin ilmeisesti kaikki aikalaisensa ja joka aiheuttaa vahinkoa monella tavalla edelleen tänä päivänä.  W. projisoi menneisyyteen virheellisen kuvitelman, että äitien suuri enemmistö ei muka ole osallistunut elannon hankintaan muiden rinnalla (s. 150).

Tämä vakava virhekäsitys aiheuttaa edelleen isoja esteitä esimerkiksi naisten tasa-arvolle.

Tuo virhekäsitys on ollut ja on ilmeisesti edelleen myös useimpien fundamentalististen (joita usein nimitetään virheellisesti konservatiiveiksi) ja demokratian sekä tasa-arvon vastaisten liikkeiden uskomusjärjestelmän ytimessä.

Virhekäsityksen tekee erikoiseksi se, että esimerkiksi suomalaisten naisten ja nimenomaan äitienkin enemmistö on aina osallistunut elannon hankintaan muiden rinnalla, myös Westermarckin elinaikana. Elannon hankintaan osallistumattomuus oli vain äitien vähemmistön melko uusi tapa. Se oli eliitin rouvien erioikeus ennen teollistumista. Teollistumisen alettua hyvinvoinnin kasvu laajensi sen mahdolliseksi ja jaetun uskomuksen mukaiseksi tavaksi myös uuden teollisuustyöväen vaimoille.

Virhekäsitys auttoi myös ainakin alkuvaiheessa naisasian ajamista monella tavalla. Se oli myös oikeastaan välttämätön valhe, koska tarjolla ei ollut tehtäviä, jotka olisivat kelvanneet enemmistölle yläluokan rouvista, joilla oli heikko koulutus. Työväenluokan äidit puolestaan olisivat olleet suorastaan hupsuja jos olisivat joukolla ja innolla tunkeneet heille tarjollla olleisiin raskaisiin ja hyvin heikosti palkattuihin töihin ja joita ilmankin perhe selvisi paremmin kuin maalaisserkut.

Virhekäsityksen vahvuus tuottaa tai tukee edelleen myös muita virhekäsityksiä. Yksi aika selvä on, että ei tunnisteta ruuhkavuosia, yleensä ja myös äidin osalta, nimenomaan hyvinvoinnin kasvun tuottamaksi moderniksi ilmiöksi. Jos tunnistettaisiin, niin virhekäsitys myös äitien perinteellisestä tehtävästä kirkastuisi ja johtaisi hyvin todennäköisesti etsimään ratkaisua jostain aivan muusta suunnasta, todennäköisesti palkattoman lähiyhteistyön innovatiivisesta kehittämisestä.

Rationaalinen ja kestävä ratkaisu ei sovi vallitsevaan, lyhytnäköiseen ja epätieteelliseen ajatteluun, jonka mukaan apu pitäisi löytää oireiden enintään tilapäisestä lieventämisestä tai jopa tilanteen edelleen vaikeuttamisesta eli yhteiskunnan kukkarosta (kunnallinen kotiapu), paluusta vain harvoille mahdolliseen piikayhteiskuntaan tai vanhempien entistä ahkerammasta osallistumisesta hoivatöihin, vaikka äidit ja isät ovat jo huimasti enemmän kiinni hoivatöissä kuin koskaan aikaisemmin.  

Vallitseva ajattelu ja sitä tukeva, Westermarckin jälkeen harhateille ajautunut, vaikuttavuutta tavoitteleva yhteiskuntatiede eivät täytä modernin eurooppalaisen (luonnon)tieteen vaatimuksia.

Modernin luonnontieteen tärkein piirre on, että  sille ominaisen lähestymistavan omaksunut tutkija ja maallikkokin “kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen.”  

Pitää uskaltaa luottaa matematiikkaan ja kvantitatiivisiin tosiasioihin, toisin kuin esim. THL:n ja opetushallituksen johto viime joulukuussa.

Uskon, että Westermarck, tinkimättömänä totuuden etsijänä, olisi virheen havaittuaan ollut innolla miettimässä, miksi hän erehtyi ja erityisesti, mitä asian näkemisestä totuudenmukaisesti seuraa tai pitäisi seurata.

 

Tiekartta sukupuolten tasa-arvoon

 

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sarah Green ja sukupuolentutkimuksen professori Tuija Pulkkinen kirjoittivat 23.1.2019 Helsingin Sanomissa: 

"Ennakkokäsitys sukupuolten hierarkiasta eli epätasa-arvosta johtaa sekä tietoisesti että tiedostamatta tapahtuvaan naisten kontrolliin ja huonompaan kohteluun työpaikoilla, kotona, julkisuudessa ja läheissuhteissa…  tarvitsemme syvällistä pohdintaa, politiikkaa ja tekoja, jotka johtavat kohti sukupuolten tasa-arvon kulttuuria. Tällä tiellä olemme vasta alussa."

Professorit ovat mitä ilmeisimmin oikeassa. Oma kontribuutioni tavoitteen saavuttamiseksi perustuu kokeellisen tutkimuksen/kehittämisen parissa hankittuun asiantuntemukseen. Kokemukseni perustalta totean, että sukupuolten tasa-arvon kulttuurin saavuttaminen edellyttää mitä ilmeisimmin lähityönjaon/lähiyhteistyömallin olennaista muuttamista/joustavoittamista verrattuna nykyiseen,  aineellisen hyvinvoinnin voimakkaan kasvun oheisvahinkoluomukseen. Nykyinen toimintamalli on pitkän historian valossa omiaan asettamaan naiset rakenteellisesti huonompaan asemaan.

Kaikki muut toimenpiteet, kuten asenteiden muuttamiseen vetoaminen, mielipidetiedustelut tai rahallisten tukijärjestelmien kehittäminen tai kuormituksen tasajaon tavoittelu puolisoiden välillä ovat  hyvin tehottomia tai ongelmia jopa kärjistäviä.

Aivan aluksi on kuitenkin päivitettävä ja omaksuttava riittävän laajasti tosiasioiden mukainen historiatieto äidin elannon hankintaan osallistumisen ikiaikaisuudesta, ruuhkavuosien moderniudesta ym., kuten olen edellä olevassa kirjoituksessa vaatinut.

Tämän etapin jälkeen ovatkin nimenomaan hyväosaiset naiset ratkaisijan paikalla. Tutkimustiedon valossa sosiaaliset tavat eli myös lähityönjaot muuttuvat vain jos he uudesta toimintamallista/sen kehittämisestä innostuvat.

Työnjaon/yhteistyömallin korjaamisen ensisijaisuutta perustelen esimerkiksi tällä kokeellisen tutkimuksen/kehittämishankkeen kuvauksella.

Lisäys 25.1.2019: Syvensin ja laajensin tiekarttakirjoitusta niin paljon että julkaisin aika tavalla erilaisena täällä.

 

 

timotlampinen
Sitoutumaton Rauma

Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut luonnontieteilijä, VTK, OTK. Kokemusta hankalien ongelmien ratkaisemisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu