Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Tiekartta sukupuolten tasa-arvoon

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sarah Green ja sukupuolentutkimuksen professori Tuija Pulkkinen kirjoittivat 23.1.2019 Helsingin Sanomissa:

 

"Ennakkokäsitys sukupuolten hierarkiasta eli epätasa-arvosta johtaa sekä tietoisesti että tiedostamatta tapahtuvaan naisten kontrolliin ja huonompaan kohteluun työpaikoilla, kotona, julkisuudessa ja läheissuhteissa...  tarvitsemme syvällistä pohdintaa, politiikkaa ja tekoja, jotka johtavat kohti sukupuolten tasa-arvon kulttuuria. Tällä tiellä olemme vasta alussa."

 

Professorit ovat mitä ilmeisimmin oikeassa. Meillä on vallitsevana  ennakkokäsitys, siis jaettu ja olennaisesti virheellinen uskomus, miesten tärkeydestä tai naisten huonommuudesta toiseen sukupuoleen verrattuna.

Esittelen seuraavassa Greenin ja Pulkkisen inspiroimana ehdotukseni tiekartaksi sukupuolten tasa-arvoon.

 

..”tarvitsemme syvällistä pohdintaa” eli osuvan analyysin ja sen esteiden tunnistamisen

 

Kuulu tähtitieteilijä Cassini ja hänen kollegansa ihmettelivät 1600-luvulla Jupiterin kuiden outoa käyttäytymistä. Kiertoajat vaihtelivat käsittämättömästi. Tutkimusryhmän nuori jäsen Ole Rømer selitti käsittämättömyydet valon äärellisellä nopeudella, jonka hän arvioi lisäksi melko oikein. Myös havainnot tukivat ennustetta.

Cassini ja muut vanhat tähtitieteilijäkonkarit eivät kuitenkaan hyväksyneet Rømerin ehdotusta, koska he uskoivat erittäin vankasti, mutta virheellisesti, että valo kulkee äärettömän nopeasti.

 

Tasa-arvoproblematiikan osuvaa analyysiä estäviä virheellisiä jaettuja uskomuksia ovat todennäköisesti ainakin seuraavat kolme. Kaikki kolme ovat luonnontieteellisessä mielessä todellisen prosessin eli aineellisen hyvinvoinnin huikean lisääntymisen oheisvahinkoja, jos hyödynnän professori Kari Enqvistin jossain aivan muussa yhteydessä käyttämää, mutta tähänkin tapaukseen hyvin sopivaa vertausta. 

Ilmiöiden oheisvahinkoluonteen saattaa oivaltaa helpommin kun sijoittaa hyvinvoinnin kasvun välittömäksi seuraukseksi mielessään lähiyhteistyön ison heikentymisen, joka aiheuttaa sitten puolestaan erinäisiä, isolta osin tiedostamattomia sopeutumisilmiöitä/reaktioita.

 

Westermarckin virhe.  Katso edellinen kirjoitukseni. Edelleen vallitseva uskomus, että miehet ovat perinteellisesti hankkineet elannon ja äidit perinteellisesti eivät eli he ovat muka omistautuneet hoivatöille.

Tämä virheellinen ja varsin modernin mallin sisältävä uskomus on kaiken lisäksi  ilmeisesti kaikkien tasa-arvoa ja demokratiaakin vieroksuvien fundamentalististen liikkeiden (joita nimitetään usein harhaanjohtavasti konservatiiveiksi) ydintä, usein maustettuna uskomuksella että mies on perheen luonnollinen tai perinteellinen päättäjä. Käsitys sisältää yleensä myös virheellisen kuvitelman, että ydinperhe on perinteellinen tai jopa ikiaikainen toimintayksikkö.

 

Uskomus ruuhkavuosien luonnollisuudesta ja ikiaikaisuudesta. Ruuhkavuosia pidetään pienten lasten vanhempien luonnollisena, perinteellisenä osana. Ilmiöstä tehdään jopa sarjakuvia. Tosiasiassa ilmiö on hyvin tuore sekä äitien että erityisesti isien osalta.

Kaiken lisäksi ruuhkavuosi-ilmiö on selvästi kiristymään päin koska lapsiluvun väheneminen johtaa myös esim. sukulaispiirin pienentymiseen. Ilmiön harhaisesta kokemisesta kertoo mm se, että pääjohtajatkaan eivät tunnista sitä ja sen kehityssuuntaa oikein ja monet perhetutkijat tmv kuvittelevat että yli kymmenen ihmisen roolien vähittäinen kasautuminen kahdelle ihmiselle voidaan hoitaa parhaiten jakamalla taakka entistä huolellisemmin tasan kahdelle ihmiselle eli vanhemmille. Tämän käsityksen realistisuutta voi testata yrittämällä mahduttaa esim. viisi litraa vettä yhden litran kannuun. 

 

Uskomus lapsen oman huoneen luonnollisuudesta. Ei ole aivan samaa sarjaa kuin kaksi edellistä, mutta silti esittämisen väärti, koska lienee melko merkittävä vaikuttaja esim. viime aikoina intohimoa herättäneeseen syntyvyyteen sekä perheiden taloudellisen tuen tarpeeseen.   

Arne Nevanlinna totesi lapsuuden muistelmissaan että ajatusta lapsen omasta huoneesta pidettiin vielä 1930-luvulla kotimaisen yläluokankin keskuudessa sopimattomana ylellisyytenä. Uusi, outo käsitys on loistava esimerkki siitä, että sosiaalisen elämän kehittämisen ja kasvatuksen asiantuntijoina ei pidä käyttää pankinjohtajia eikä lapsipsykiatreja.

Ei ainakaan ilman perusteellista konsultointia vertailevaa antropologiaa tuntevien asiantuntijoiden kanssa. Edellä mainituilla kahdella ammattikunnalla  kun on melko iso taipumus antaa neuvoja, jotka lisäävät lähinnä heidän ammattikuntansa töitä ja tuloja, esimerkiksi lapsille aiheutetuista vahingoista piittaamatta.

Lajimme on sosiaalinen laumaeläjä, ei erakkorapumainen, joten lapsen oma huone on lähtökohtaisesti riskien ilmiselvää kasvattamista, vaikka se niin kivalta tuntuisi ja naapurin Liisallakin on.

 

... tarvitsemme syvällistä …. politiikkaa ja tekoja

 

Kokeellisen tutkimuksen/työnjaon ja yhteistyön käytännön kehittämisen parissa hankkimani käytännön kokemus osoittaa, että jos halutaan muuttaa pysyvästi jotain haitallista ilmiötä/uskomusta, niin on etsittävä myös sen perustana oleva toimintamalli/työnjako.

Työnjaon pysyvä muuttaminen näyttää olevan lähes ainoa tehokkaasti vaikuttava kehittämiskeino, muut keinot ovat siihen verrattuna hyvin heikkoja, täysin tehottomia tai vaikuttavat jopa juuri päinvastoin kuin luullaan ja toivotaan.

Haitalliset, vahvat uskomukset muuttuvat vain muuttamalla ensin sitä vastaava tai sen tukena oleva työnjako.

On siis muutettava nykyaikaan sopivalla tavalla lähiyhteistyötä.  Olennaisesti joustavammaksi ja laaja-pohjaisemmaksi kuin nykyinen malli, joka asettaa naisen aina heikompaan ja epätasa-arvoiseen asemaan jo siitä syystä että lajimme biologisiin ominaisuuksiin kuuluu, että naisilla on lyhyempi fertiili vaihe kuin miehillä.

En tässä puutu siihen, että miten muutos käytännössä toteutetaan. Jos osuva analyysi omaksutaan, niin uskon että löytyy useitakin hyviä vaihtoehtoja evoluutioalustoiksi, joissa osataan yhdistää optimaalisesti sekä pyrkimys tasa-arvoon, pyrkimys yksinäiseen, privaattiin jörötykseen, pyrkimys joustavaan, miellyttävään ja vapautta lisäävään yhteistyöhön.

Tärkein etappi ennen evoluutioalustojen kehittymistä on, että aluksi riittävän moni hyväosainen nainen ymmärtää ja omaksuu osuvan analyysiin. Että tie tasa-arvoon käy tosiasioiden tunnustamisen ja nykyaikaan sopivan yhteistyön rakentamisen kautta.

Uudet sosiaaliset tavat leviävät tutkimustiedon mukaan vain jos hyväosaiset naiset ne ensin omaksuvat.

 

Bonus

 

Teoria valon äärellisestä nopeudesta edisti paljon muutakin kehitystä kuin vain ratkaisi ongelman Jupiterin kuiden anomalioista.

Samalla tavalla lähiyhteistyön syvällinen muutos ratkaisee tai auttaa olennaisesti hyvin monessa eri ongelmassa ja kehittämistarpeessa. Mieleen tulee esim. ilmastonmuutos, yksinäisyys, julkinen talous, kotitalouksien talous, syntyvyys, syrjäytyminen jne. Pareto-säännön valossa syvällistä, myönteistä vaikutusta olisi epäilemättä myös työelämään, koska sen osuus vuoden tunneista on vain noin 20 prosenttia. 

 

Tiivistelmä - miten sukupuolten tasa-arvoa edistetään tehokkaasti

 

  1. Osuvaa analyysiä estävien virheellisten jaettujen uskomusten tunnistaminen, tässä tärkeä rooli tutkijoilla ja median edustajilla

  2. Riittävän monien hyväosaisten naisten on innostuttava lähiyhteistyötä pysyvästi muuttavien evoluutioalustojen kehittämisestä

  3. Evoluutioalustat yleistyvät

  4. Paljon suotuisia muutoksia, ei vähiten sukupuolten tasa-arvossa

 

Toivomuskin

 

Toivon että siinäkin tapauksessa, että luet itsesi varovaisiin cassinilaisiin, levität tätä kirjoitusta tai ainakin yllytät ihmisiä, tai ainakin yhteiskunnan järkiperäisestä kehittämisestä kiinnostuneita, miettimään asiaa perinpohjaisesti. Voi nimittäin olla että juuri sinä olet sellaisen kriittisen massan aikaansaaja, että joko tämä tiekartta tai jokin sitä vielä paljon parempi todella toteutuu.

Miettimistä voi tehostaa ajatella tarkemmin, miten paljon ongelmia, haittoja ja kuluja tähän asiaan liittyvät virheelliset jaetut uskomukset sekä niitä noudattava yhteistyömalli aiheuttavat.

Edelleen on hyvä huomata, että meillä on jo toki olemassa kaksi pinnallisempaan analyysiin (eli oletukseen että nykytilassa ei sittenkään mitään isompaa rakenteellista ongelmaa) perustuvaa perinteellistä ongelmanratkaisutraditiota.

Toinen on se, että nostetaan veroja, että saadaan nykyisen yhteistyömallin jatkuvasti lisääntyvät haitat hoidettua yhteiskunnan kassasta tulonsiirroilla ja palkkatyöllä. Toinen klassinen pyrkimys ratkaista samat ongelmat on hoitaa ne palkkatyöllä etenkin hyväosaisempien avuksi verovähennysten avulla, mikä merkitsee hyväosaisten rahallista tukea. Tulonsiirtopuoli pienituloisempien hyväksi hoituu tässä mallissa niin että heidän oletaan saavan tuloa kun he tekevät näitä periaatteessa palkattomana yhteistyönäkin hoidettavia tehtäviä parempiosaisten hyväksi palkkatyönä. Tästä mallista on tuore ehdotus nähtävänä täällä.

Onko joku vakavissaan sitä mieltä että tämä jälkimmäinen malli olisi reilu ja hyvä väestön suurelle enemmistölle tai edellinen malli eli verojen lisääminen mahdollinen enää kovin pitkään? Todistamisen taakka lienee kiistatta sillä joka sellaisia väittää.

Molemmat perinteelliset ongelmanratkaisutraditiot perustuvat siis palkattoman yhteistyön syvällisen kehittämisen sijasta lähtökohtaisesti tulonsiirtoihin ja palkkatyöhön. 

 

 

***

Edellisen kirjoitukseni lopussa on myös “Tiekartta sukupuolten tasa-arvoon”. Se on tämän kirjoituksen aihio, joka täydentyi niin paljon että katsoin järkeväksi julkaista sen laajampana ja omana kirjoituksenaan.

 

Yliopisto-lehti 1/19, ss 35-37, toi mieleen,  pitäisikö kirjoitukseni ydin tiivistää: Onko sukupuolten tasa-arvon tai yleisemmin hyvinvointiyhteiskunnan parantamisen välttämätön ehto metsästäjä-keräilijöiden joidenkin yhteistyömallien/tapojen tietoinen istuttaminen nyky-yhteiskuntaan?

"Metsästä-keräilijöiden tapa kasvattaa lapsia tuottaa sekin paljon hyvää. Jälkikasvulla on todettu esimerkiksi hyvä itsetunto ja vankka mielenterveys, samaten yhteisöllinen ajattelutapa...Kasvatukseen osallistuvat muutkin kuin lapsen vanhemmat, ja lapsilla on aikaa leikkiä ja keskustella."

- eli nykyaikaan järjestettyjä poistaisi suurelta osin ruuhkavuodet ja siten myös isoimman sukupuolten tasa-arvon rakenteellisen esteen. Vaikuttaisi syvällisesti myös esim. yksinäisyyteen ja myös työelämään kun yhteistyö elämän pääosassa paranisi olennaisesti (vrt pareto-sääntö), auttaisi osaltaan ilmastonmuutoksen hillinnässä koska todennäköisesti vähentäisi kulutusta jne.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos! Oikeasti inspiroiduin ja tällä hetkellä uskon että olen olennaisesti oikeilla jäljillä. Kannattaa näemmä lukea kaikenlaista, jopa Helsingin Sanomien mielipidepalstaa.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Nykyisellä menolla naiset voivat tulla menettämään vapautensa.

Kuten aloituksessakin oli, niin suomalaisten määrä on laskussa. Tuosta kun tekee syvempää analyysia, niin oikeasti vain liberaalien, feministien sun muiden määrä on laskussa ja varsinkin vanhoillisuskonnollisten piirien väkimäärä on taas nousussa, kuten esim. lestadiolaisten ja tietenkin uusista tulokkaista muslimien.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lestadiolaiset...

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/236439-raportti-m...

Kehityksen voisi ehkä katkaista lisääntymistalkoilla, mutta ratkaisevassa asemassa olevia lisääntymiskykyisiä naisia taitaa enemmän kiinnostaa miesten alistaminen keinolla millä hyvänsä kuin lisääntyminen juurikin niiden miesten kanssa, joita he yrittävät alistaa.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

En ole aivan varma, että olisiko se niin vaarallista, jos naiset vaihteeksi muutaman sukupolven ajan alistaisivat miehiä. Ja tunnetaanhan jonkin verran aivan oikeita matriarkaalisia alkuperäisyhteiskuntia.

Toisaalta voisi käydä niin, jos hypoteesini ja siitä johdettu kehittämisidea pitää kutinsa, että kaikenlainen alistaminen tulisi paljon vaikeammaksi, sillä vähän isommassa ryhmässä ei voi yksi ihminen saada sellaista valtaa kuin ydinperheessä pahimmillaan. Tokikaan en ole lakkauttamassa ydinperheitä, vaan näen että pysyvää, joustavaa yhteistyötä kotitalouksien välillä pitäisi hyvin innovatiivisesti lisätä.

Käyttäjän deneidez kuva
Petri Pakarinen

Matriarkaaliset yhteiskunnat toimivat lähinnä muiden yhteiskuntien sisällä. Yksistään itsenäisinä ne eivät ole olleet eivätkä tule olemaan tarpeeksi vahvoja säilyttääkseen itsenäisyytensä.

Nyo kartat ja kehittämisideat vain tyssäävät realiteetteihin. Siis vaikka sisäisesti saataisiinkin tehtyä nuo muutokset, niin joku vahvempi ulkoinen voima tulee jyräämään heikomman yhteiskunnan.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #8

Kiitos kommentistasi. Hyvä kysymys/näkökulma. Minä kuitenkin pidän hyvin vahvana oletuksena, että yhteiskunta, jossa yhteistyö toimii joustavasti ja kaikkien osapuolten hyväksi tasapuoliseksi ja jossain olennaisessa mielessä "kansanvaltaisesti", niin että kaikkia kuullaan, on paljon vahvempi ja kilpailukykyisempi kuin sellainen joka toimii jotenkin epäreilusti. Pitemmän päälle epäreilummin ja yksinvaltaisemmin toimivat yhteisöt (koski em piirteet sitten taloutta tai yleistä hallintoa/politiikkaa) pärjäävät ilmeisesti aina huonommin kuin sellaiset joissa kaikki kokevat saavansa olla reilusti mukana. Viittaan esim. Acemoglun ja Robertsonin kirjaan "Miksi maat romahtavat" tai jotain sinnepäin. Kirja läytyy kyllä myös noiden kirjoittajien nimillä. Se mikä pätee maihin pätee käsittääkseni myös pienempiin yhteisöihin.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Hyvä kirjoitus jälleen. Ja ehkä oletkin oikeilla jäljillä.

Kulttuurit ovat jatkuvassa muutoksen tilassa. Mutta ongelmia saattaa muodostaa kulttuurin ja uskonnon yhteenkietoutuminen ja politisoituminen. Monoteistiset uskonnot ovat "Jumalansanaa" joka selittää kaikki ilmiöt maailmassa, eikä muita selityksiä tarvita.

Keskustelu pysähtyy kehäpäätelmään eikä edistystä tapahdu?

Pyhien kirjojen mukaan mies on naisen pää. Naisen on kivulla lapsia synnyttämän ja miehen otsansa hiessä leipänsä ansaittavan.

Eikö tässä ole se kovan ytimen alue, jonka olemassaoloa kierretään?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos. Westermarck antoi minusta hyvää esimerkkiä. Hän hyödynsi tietämystään muista kulttuureista, myös ns alkuperäisyhteiskunnista ja vetosi ansiokkaasti ja ilmeisesti osin tuloksellisestikin niiden esimerkkiin kun hän ajoi tasa-arvoisempia lakeja Euroopan valtioihin. Vetoamainen ns alkukantaisiin kansoihin ja niiden esimerkkiin, kauhistutti monia muutoksen vastustajia.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Hän hyödynsi tietämystään muista kulttuureista, myös ns alkuperäisyhteiskunnista..."

Minulle tuttavuus sosiaaliantropologi Westermarckiin on melko ohut, mutta mieleen jäi uskontokriittisyys, ja samalla painotus miehiseen kulttuuriin, joka mielestäni erosi muista - samalla volyymilla - lukemistani alan auktoriteeteistä. Kulttuuriantropologia on holistinen tieteenala, jonka perustuu nimenomaan vertailtaviin, empiirisiin etnografisiin tutkimuksiin, joita tehdään ympäri maailmaa.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen Vastaus kommenttiin #7

Minun tietämykseni Westermarckin toiminnasta ollut myös melko pinnallinen. Tuo Nina Timosaaren väitöskirjan pohjalta tekemä W:n elämäkerta avasi asiaa aika hyvin.

W. oli tosiaan varsin uskontokriittinen. Hänellä oli myös nykyajan näkökulmasta aika erikoisia käsityksiä esim. köyhimpien ja tiettyjä sairauksia sairastavien oikeudesta avioitua ja tehdä lapsia. Olivat kyllä aika tavanomaisia noihin aikoihin, jopa sosialidemokraattien keskuudessa.

Vertaileva, etnografinen tutkimus oli W:n käytössä todella vahva työkalu, jota soisi edelleen käytettävän. Aivan liikaa otetaan nyt jossain määrin satunnaisen kehityksen tuoloksena syntynyt vallitseva tila itsestäänselvänä eikä huomata että voitaisiin toimia hyvinkin monella aivan erilaisella tavalla, ja joita on kaiken lisäksi kokeiltu tai käytössä toisaalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset