Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Kaksi tehokkainta keinoa Christchurchin tapaisten ammuskelujen vähentämiseksi

  • Kuva A. Eskolan Mikä henki meitä kantaa kirjasta
    Kuva A. Eskolan Mikä henki meitä kantaa kirjasta

Esittelen tässä kirjoituksessa kaksi tehokkainta keinoa otsikossa mainitun kaltaisten tekojen vähentämiseksi.

Esittelen ensin analyysit, joilla näihin keinoihin päädytään ja keillä on erityinen vastuu näiden keinojen toteuttamisesta. Tarkastelen lopuksi lyhyesti myös ainakin lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä tarpeellisia ongelman oireita tilapäisesti lievittäviä keinoja.

Kyse on teosta, jolla on kaksi syvälle lajin historiaan juontuvaa “juurisyytä”. Toinen syy on pysyväisluontoinen. Toinen on syntynyt aineellisen hyvinvoinnin voimakkaan kasvun seurauksena viimeisen runsaan sadan vuoden aikana, mutta senkin taustalla on lajin pysyvä ominaisuus tai tarkemmin sanoen nykyisen elämäntavan etääntyminen lajin luontaisesta tavasta elää.

 

Lajimme luontainen taipumus tehdä hätäisiä johtopäätöksiä

Meillä ihmisillä on evoluution seurauksena luontainen taipumus tehdä vaistonvaraisesti hyvin hätäisiä johtopäätöksiä ja tai seurata jopa sokeasti muiden ihmisten esimerkkiä ja vaikka arvio perustuisi täysin virheelliseen tilannearvioon tai tietoon.

Tämän taipumuksen kehittyminen on ollut tarpeen toisaalta yksilötasolla hengissä selviämiseksi, toisaalta se on ollut ilmeisen välttämätön edellytys lajin ainutlaatuiselle kyvylle toimia tehokkaasti ryhmän jäsenenä.

Viime vuonna edesmennyt sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola esitteli ilmiötä jo 1960-luvulla kirjoitetussa ja erittäin luetussa metodikirjassaan “Eskola ykkösessä”. Hän on kirjoittanut samasta aiheesta myös 2009 ilmestyneessä kirjassaan “Mikä henki meitä kantaa. Katselen työni jälkiä”. Ja edelleen postuumisti julkaistussa kirjassaan “Vanhanakin saa ajatella”.

Nuoremman polven tutkija Yuval Noel Harari on esitellyt erityisesti ryhmän jäsenyyteen tukeutuvaa taipumustamme uskoa ja noudattaa jaettuja, myös virheellisiä, uskomuksia useissa kirjoissaan. Mainitsen tässä viimeisimmän eli “21 oppituntia maailman tilasta”.

Esimerkiksi myös pelkotutkija Borwin Bandelow on Ulkopolitiikka-lehdessa julkaistussa kirjoituksessa esitellyt tätä problematiikkaa, toki kapea-alaisemmin kuin kaksi edellä mainittua tutkijaa. Aihetta käsitteleviä tutkimuksia ja kirjoituksia on paljon lisääkin. Mainittakoon vielä psykologi Jussi Valtosen kirjoitus 44/2018 Lääkärilehdessä sekä Anna Tommolan selostus tuoreestä vahvojen mielipiteiden sokeuttavaa vaikutusta koskevasta tutkimuksesta 21.3.2019 Helsingin Sanomissa. (Nämä lisäykset on tehty 21.3.2019)

Pyrkimys ja ainakin ajoittainen menestys voittaa tämä luontainen taipumuksemme hätäiseen, irrationaaliseen päättelyyn ja korvata se modernille tieteelle ominaisella päättelyllä on tuottanut huikeaa menestystä lajillemme.

Voi perustellusti arvioida tieteenhistorioitsija Paolo Rossiin tukeutuen, että moderni tiede ja sen myötä nykyisen aineellinen hyvinvointi sekä myös oikeusvaltio ovat tämä pyrkimyksen hedelmiä.

Viittaan esimerkiksi siihen mitä seuraavat ihmiset ovat tehneet ja millaista kohtelua monet heistä he ovat ainakin aluksi saaneet, jopa muilta tutkijoilta. Kopernikus, Galilei, Keppler, Rømer, Redi, Maxwell, Einstein, Dirac ja Feynman.

Tarkoitan nyt tieteellä nimenomaan modernia tiedettä, en sen esikopernikaalisia versioita, joita käytetään edelleen kiusallisen yleisesti monien ei-luonnontieteiden piirissä ja jotka eivät pidä kokeita ja käytäntöä tärkeinä vaan painottavat ilman apuvälineitä, kvantitatiivista vertailua, järkiperäistä päättelyä, abstraktioita ja matematiikkaa tehtävää "fundeerailua". Asian kirkastamiseksi vielä sitaattikin:

 

“Moderni tiede ei ole syntynyt empiiristen havaintojen yleistämisestä, vaan abstraktioihin kykenevän analyysin pohjalta. Tällainen analyysi kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen.”

(Paolo Rossi: Modernin tieteen synty Euroopassa, s 29.)

 

Mitään erityistä häpeää ei kenenkään tarvitse tuntea jos ja kun välillä hairahtuu tai on hairahtunut tavanomaiseen hätäiseen päättelyyn. Antti Eskola osoittaa kirjassa “Mikä henki meitä kantaa”, että hän itse on tehnyt hätäisiä päätelmiä, mutta myös että esimerkiksi tutkijakoulutuksen saanut presidentti, FT Mauno Koivisto sekä avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ovat kömmähdelleet.

Asia on tietenkin aivan toinen silloin kun ajattelu ajautuu Christchurchin epäillyn ampujan tapaisille urille tai suuntaan. 

Mikään järkiperäinen, nykyaikaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja oikeusvaltioon sopiva, järkiperäinen päättely ei voi kuitenkaan tukea saati hyväksyä esimerkiksi sellaista johtopäätöstä, että jonkin uskonnon piiriin syntyminen tai kuuluminen oikeuttaisi tämän ihmisen surmaamiseen. 

 

Tutkijat, opettajat, median edustajat ja vanhemmat ovat päävastuullisia

On ilmeistä että edellä väliotsikossa mainitut tahot ovat päävastuullisia, että lapsia ja aikuisia opastetaan järkiperäiseen, monia eri näkökantoja katsovaan kriittiseen, avoimeen ja aidosti keskustelevaan päättelyyn , ennen ratkaisujen tekemistä. Onko joku eri mieltä? 

Vakaa väitteeni on että ehdottomasti suurin osa ihmisistä tai oikeastaan kaikki haluavat toimia järkiperäisesti. Heitä vain pitää opastaa kunnolla ja sitkeästi tällä tiellä.

Nyt esimerkiksi media ja osa tutkijoista pitkälti asiaa ymmärtämättä suorastaan ruokkii tai ainakin myötäilee monissa tapauksissa irrationaalisiin uskomuksiin tukeutuvia virtauksia. Katso aiheesta lisää täältä tai täältä. Jälkimmäinen sopii erityisen hyvin muutenkin tämän eli Minna Canthin päivän teemaan.

Hyvää kirjallisuutta moderniin tieteeseen perustuvan lähestymistavan tueksi on hyvin paljon tarjolla. Itse tunnen läheisiksi esimerkiksi Anto Leikolan esseekirjat, kuten Naurun biologiaa ja Kätilösammakon arvoitus; Kari Enqvistin lukuisat populaarikirjat ja Esko Valtaojan populaarikirjat. Vähän tylsemmistä, hieman tsekkauslistan tyyppisistä järkiperäiseen ajatteluun ohjaavista kirjoista tulee mieleen Hans Roslingin Faktojen maailma. Itsekin olen tehnyt viime vuonna tsekkauslistan nimeltään "Tarkistuslista yhteiskunnallisten kehittämisehdotusten laadun arvioitiin", jota voi myös käyttää monenlaisten ajatusten järkiperäisyyden ja myös vaikuttavuuden arvioinnin tukena.

 

Aineellisen hyvinvoinnin tunnistamatta jäänyt oheisvahinko - lähiyhteistyöromahdus

Toisen ison juurisyyn jäljille meidät ohjaa epäillyn ampujan mummon Iltalehdessä esitetty lausunto:

 

xx oli kouluikäisenäkin hiukan erilainen kuin muut. – Hän kulutti suurimman osan ajastaan tietokoneisiin ja videopeleihin. Minusta hänellä ei ollut tyttöystäviä. Naimisiin meno näytti vaikealta.

 

En väitä että syynä olisivat tietokoneet ja videopelit. Väitän että toisena juurisyynä on aineellisen hyvinvoinnin huikean lisääntymisen oheisvahinkona aiheutunut lähiyhteistyön romahdus. Se on tuottanut tilanteen että erityisesti hiemankin erilaiset lapset ja nuoret eivät enää pääse sosiaalistumaan niin kuin aikaisemmin tapahtui kun elin- ja asumistaso olivat alkeellisempia. Erilaisetkin lapset olivat vääjämättä lapsi- ja nuorisoryhmien jäseniä paljon enemmän kuin nyt.

Kyse on aivan samasta prosessista kuin mikä selittää esimerkiksi valtaosan ns. kouluampumistapauksista, vaikka nyt pinnallinen tai hätäinen analyysi viittaisi että syynä on rasismi tai ääriliikkeiden kannatus. Kyse toki usein niistäkin, mutta ne on vain syvemmän juurisyyn päälle kerrostunutta pintaa, eräänlainen fenotyyppinen ilmiö.

On muuten hyvin tärkeää muistaa, että erittäin iso osa heikosti sosiaalistuneista ihmisistä vain syrjäytyy ja kärsii omissa nahoissaan megatrendin seurauksista ja vain erittäin pieni osa suuntautuu aggressiivisesti. Ei pidä alkaa vainoamaan jo muutenkin vääryyttä kärsineitä jossain määrin erilaisia ihmisiä aiheettomasti.

Olen esitellyt lähiyhteistyön romahdus -hypoteesia esim. Tieteessä tapahtuu -lehdessä (6/2014) sekä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-lehdessä (4/2015) sekä useammissa blogikirjoituksessakin. Näihin kirjoituksiin pääsee esim. täältä.

Tärkeää on huomata, että lähiyhteistyön romahdus on tuottanut myös monia muita, paljon suurempiakin, ongelmia ja kehittämistarpeita. Näistä voisi mainita yleisen elämän laadun, ruuhkavuodet, julkisen sektorin kestävyysongelman sekä melko ison osan ilmastoa tarpeettomasti kuormittavasta kulutuksesta.

Melko todennäköisesti on mahdollista kehittää tehokas ratkaisu joka auttaa samalla kertaa hyvin moneen ongelmaan ja kehittämistarpeeseen.

 


Tutkijat, median edustajat sekä hyväosaiset naiset päävastuullisia

Jos tämä esittämäni hypoteesi toisesta juurisyystä pätee, niin ilmeisesti ainoa tehokas tapa on yrittää muuttaa työnjakoa kansalaisiyhteiskunnassa sellaiseksi, että ainakin jokainen lapsi ja nuori on lähtökohtaisesti riittävän pienen ja samalla riittävän ison sosiaalistavan yhteisön jäsen.

Tällaisen tavoitteen tavoittelu edellyttää ensin analyysistä käytävää järkiperäistä keskustelua, jossa päävastuullisia tutkijat ja media.

Seuraavaksi vastuu siirtyykin hyväosaisille naisille, joilla tutkimustiedon valossa on valta ihmisten enemmistön sosiaalisten tapojen muutoksissa.

 

Tarpeelliset, tilapäisesti ongelmaa lievittävät keinot

Ensimmäistä juurisyytä voi heti alkaa tehokkaasti korjaamaan, jälkimmäinen on paljon hitaampi, sen merkittävä parantaminen vie vuosia tai vuosikymmeniä.

Tarvitaan tietenkin tehokasta oireiden hoitoa, esim. syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten tukitoimia.

Terävimpiä analyyseja ja ehdotuksia asiasta on havaintojeni mukaan tehnyt viime aikoina esim. emeritus Matti Rimpelä facebookin Eriarvoisuusvarasto-ryhmässä. Hänen ehdotuksensa koskee tietenkin varsinaisesti sotea.

Merkityksettömiä tai turhia eivät tietenkään ole terrorististen ilmiöiden torjuntaan nimenomaisesti tähtäävät toimet, joita tehdään esim. sisäministeriössä ja krp:ssä.

 

Analyysien tutkiminen ja vertailu jatkossa

Perustin apusivun muiden tätä ampumistapausta selittävien analyysien kirjaamiseksi. Tavoitteen on myös edistää järkiperäistä keskustelua aiheesta. Apusivulle pääset tästä.  Otan ehdotuksia vaihtoehtoisista selityksestä mielelläni vastaan sähköpostiini: timotlampinen at gmail.com

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eikös käsiaseiden vapaan hallussapidon puolesta puhujat ole yleensä esittämässä terroritekojen estämiseksi potentiaalisten uhrien aseistamista käsiasein? Tämän mukaanhan heidän pitäisi nyt joukolla olla esittämässä muslimien aseistamista, jotta he voivat moskeijoissaan suojella itseään.

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista. Tosiaankin tuolla tavalla on melko luontevaa suhtautua jos asia tarkastelee lyhyellä tähtäimellä ja kapesti. Siis ehdottaa aseiden lisäämistä.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Virkistävää lukea järkevää tekstiä. Kiitos!

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista. Aihe taitaa olla monille lukijoille yllättävä ja outo tutkimustietoperustansa vuoksi. Kannsttaisi paneutua enemmän tieteen historiaan.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Olen kuullut joskus että kokenut lastentarhanopettaja pystyisi lapsen luonteesta ja käyttäytymisestä päättelemään aika pitkälle miten lapsen tulevaisuus tulee "pääpiirteiteissään" menemään...? ...Voisiko näin olla...?

Tuolla jo aiemmin puhuttiinkiin aseista, joista aina silloin tällöin on meilläkin käyty kiivaita keskusteluja.
Suomi on yksityisten aseiden määrään suhteen asukaslukuun verrattuna USA:n tyyppinen "pyssymaa."
Ja USA:n NRA:n tukema presidentti Trumpkin lienee "pyssymies" koska kouluammuskelujen aikoihin ehdotti ratkaisuksi ehdotti opettajien aseistamista ja opastamista niiden käyttöön hätätilanteessa. -Miltä "idea" kuullostaa ratkaisuksi?

USA:ssa on paljon myös ns.kodinturva-aseita, joiden käyttöön opetetaan niin perheen äidit, kuin jopa pienet lapsetkin ja meilläkin on paljon "alan" miehiä-ja harrastajia, jotka ovat sitä mieltä, että paras hengen, terveyden ja omaisuuden turva olisi joka kodin turva-ase? -Miltä kuullosstaisi?

Käyttäjän timotlampinen kuva
Timo Lampinen

Kiitos kommentista.

On tutkimustiedon valossa ilmeisen totta, että perimä sekä kasvuympäristön ongelmat altistavat hyvinkin paljon ihmisiä rikosten poluille. Hyvinvointiyhteiskunta ja oikeusvaltio rakentuvat kuitenkin oletukselle että ihmisillä on jossain olennaisessa mielessä vapaa tahto esim ottaa kaupasta juoksukaljat tai olla ottamatta. En siis eristäisi yhteiskunnasta yhtäkään lasta vaikka mitä pätevin lastentarhanopettaja arvioisi lapsen suurella todennäköisyydellä tulevaksi kriminaaliksi. Jokaisessa ihmisessä tai ainkin lähes kaikissa on erittäin suuri kehittymispotentiaali, myös muuttua parempaan suuntaan.

Eli tutkijat ja toimittajat töihin, lisää tietoa ja valistusta, tiede- ja tieteenhistoriaopetusta jne. Esim. tieteenhistoriassa on myös erittäin kiinnostavia ja jännittäviä tarinoita kun tarkemmin siihen tutustuu.

Tuo alakoulun opettajien ym aseistamien on tavallaan looginen idea. Silti Suomessa ja myös yleensä se on mielestäni selvästi erittäin virheellinen ja vahingollinen.

USA:n tilastot osoittavat sen selkeästi. Ampuma-aseiden runsaus johtaa vääjäämättä isoon henkirikosmäärään. Asekannoissa on myös huima ero USA:n ja Suomen välillä. Suomessa aseet ovat hyvin tiukan lupasysteemin takana ja puoliautomaatti- ja automaattiaseiiin ei saa lupia eikä juuri kevyisiin, helposti mukana kuljetettaviin kevyisiin käsiaseisiinkaan.

Suomessa aseet ovat hyvin selkeästi metsästykseen tai kilpailuun tarkoitettuja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset