Kari Enqvistin “lähetyskäsky” järkiperäisyyden edistämiseksi koskee kaikkia

 

“Siksi kehotan tutkijoita: vyöttäkää kupeenne, ottakaa sauvanne ja lähtekää julkisuuteen.  Menkää  ja tehkää poliitikot ja kaikki kansa opetuslapsiksenne. Kastakaa heitä järkiperäisen ajattelun nimeen ja opettakaa heille kriittisyyttä.”

                                                                                                                               (Kari Enqvist 9.4.2019/Yle.fi)

 

Kari Enqvistin kolumni Yle:n sivuilla on osuva ja ajankohtainen. Perustavin vaje tämän hetken Suomessa ja yleensä maapallolla koskee totisesti järkiperäistä, kriittistä ajattelua ja keskustelua ongelmista sekä kehittämistarpeista.

Historia opettaa että kaikkia merkittäviä profeettoja aletaan hyvin pian tulkita. Seuraavassa on muutamia omia tulkintojani ja lisäyksiä Enqvistin “lähetyskäskyyn”.

Enqvist tarkoittaa mielestäni järkiperäisellä ajattelulla nimenomaan modernin tieteen mukaista ajattelua, ei sen esikopernikaalisia versioita, joita käytetään edelleen kiusallisen yleisesti monien ei-luonnontieteiden piirissä ja jotka eivät pidä kokeita ja käytäntöä tärkeinä vaan painottavat ilman apuvälineitä, kvantitatiivista vertailua, järkiperäistä päättelyä, abstraktioita ja matematiikkaa tehtävää "fundeerailua". Enqvist on arvioni mukaan joutunut jättämään tämän täsmennyksen pois ettei tulisi liian pitkä kirjoitus. Asian kirkastamiseksi vielä toinen sitaatti:

 

“Moderni tiede ei ole syntynyt empiiristen havaintojen yleistämisestä, vaan abstraktioihin kykenevän analyysin pohjalta. Tällainen analyysi kykenee hylkäämään arkiajattelun, aistihavainnot ja välittömän kokemuksen.”

                                                   (Paolo Rossi: Modernin tieteen synty Euroopassa, s 29.)

 

On hyvä muistaa, että esimerkiksi nykyinen aineellinen hyvinvointi, kehittynyt lääketiede sekä oikeusvaltio ovat nimenomaan modernin tieteen tuotoksia. Ne perustuvat siihen,että kyetään luopumaan uskosta välittömään kokemukseen tai intuitioon, jos kriittinen ja huolellinen tarkastelu sellaiseen päätelmään johtaa. Tästä hyvä ja kaikille tuttu esimerkki on, että tiedämme ja uskomme että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin, vaikka arkinen kokemuksemme kertoo päinvastaista.

Päätoimisilla tutkijoilla on varmaankin erityinen vastuu kriittisen ajattelun edistämisessä ja esimerkin näyttämisessä. Vastuu ja velvoite tällaiseen on silti meillä kaikilla muillakin.

Erityisen iso vastuu on tietenkin kaikenlaisilla opettajilla (lastentarhanopettajat erityisen tärkeitä, koska kriittinen ajattelu ja hyvät tavat kuuluvat samaan pakettiin) ja toimittajilla.

Vastuu on kuitenkin myös kaikilla kansakoulun tai peruskoulun läpäisseillä sekä jokaisella muuten vain, sillä kyky kriittiseen ajatteluun on yksi lajimme välttämättömistä menestystekijöistä.

Kaikissa ammateissa ja tehtävissä voi kaiken lisäksi hyödyntää modernin tieteen menetelmiä. Itse asiassa hyvin iso osa soveltaa modernin tieteen lähestymistapaa  menestyksellisesti työhönsä tai muuhun toimintaansa jo nyt, vaikka ei asiaa selkeästi itse tiedosta.

Modernin tieteen mukainen ajattelu voi ja saa olla myös hauskaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että tiede on niin tärkeä asia että sitä ei saa eikä voi jättää vain totisille tutkijoille, kuten Anto Leikola on nasevasti todennut.

Hyvää kirjallisuutta moderniin tieteeseen perustuvan lähestymistavan tueksi ja innoitukseksi on paljon tarjolla.

Hyvään alkuun pääsee esimerkiksi lukemalla Anto Leikolan esseekirjoja, kuten Naurun biologiaa ja Kätilösammakon arvoitus, Kari Enqvistin lukuisia populaarikirjoja tai Esko Valtaojan populaarikirjoja..

 

**

 

PS Huomaan nyt edellä olevan kirjoittamisen jälkeen, että jossain määrin pyrin (tahtomattani) kiilaamaan profeetan sanojen selittäjänä Paavalin tai Lutherin paikalle.

Tämä hymiöön oikeuttava havainto avautunee kaikille, jotka tuntevat edes pääpiirteet kristinuskon ja sen muutamien isojen reformaatiovaiheiden historiasta.  Enqvist hallitsee aihepiirin niin hyvin että hän sopisi tietojensa puolesta arkkipiispaksi, taipumus uskonnolliseen uskomiseen taitaa tosin puuttua. Joka tapauksessa hän tuntee teologiaa paljon paremmin kuin fysiikasta gradunsa tehnyt pitkäaikainen 1800-luvun arkkipiispa Edvard Bergenheim tunsi teologiaa.

Viimeksi mainittu tieto perustuu professori Kyllikki Tiensuun erinomaiseen väitöskirjaan Bergenheimistä (Tiensuu Kyllikki: Edvard Bergenheim – toiminta koulumiehenä ja arkkipiispana vuoteen 1863. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1985.) Teologisen tiedekunnan piirissä tehdään oikein hyvää, pätevää ja kiinnostavaa tiedettä, se on myönnettävä myös uskonasioista toista mieltä olevien.

 

timotlampinen
Sitoutumaton Rauma

Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut luonnontieteilijä, VTK, OTK. Kokemusta hankalien ongelmien ratkaisemisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu