Virkatuomarien tuomioiden mukaan kuussa on elämää!

Toisin sanoen “seitsemän epärehellisen tuomarin tapaus”.

Ei ole tavatonta, että joku ketku saattaa saada jopa tuomarin uskomaan, että kuussa on elämää. Esimerkiksi syylänenäisiä, ilkeitä lastentarhanopettajia.

Eikä sekään ole kovin yllättävää, että jokin yksittäinen tuomari väärentää tuollaisen uskon johdosta antamansa tuomion uskonsa mukaiseksi, vaikka hän on viran mukana saanut Galilein kehittämän “tiedekaukoputken”, jota hän on velvollinen käyttämään ennen jokaisen tuomion antamista.

Mutta hyvin hälyttävänä on pakko pitää, kun tuomarin tuomiota arvioimaan asetetetuista kuudesta muusta tuomarista jokaikinen laiminlyö oman tiedekaukoputkensa käyttämisen ja väittää näkevänsä kuussa elämää.

On perusteltua syytä epäillä, että suuri enemmistö suomalaisista tuomareista ei osaa käyttää tiedekaukoputkea, vaikka heillä kaikilla sellainen on ja pitää olla.

Edellä esitetty päättely osoitetaan hyvin pitävästi lopussa olevan linkin takana olevassa Köpenick-yhdistyksen kirjoituksessa.  

Tuomareilla on totisesti syytä miettiä, mikä on vikana ja mitä pitäisi tehdä.

Kyse on myös heidän omasta oikeusturvastaan, koska jos taipumus virkarikokseen on yleistettävissä, kuten se todennäköisesti on, jos ei toisin todisteta, niin he ovat koko ajan saman vakavaan virkarikokseen kepeästi solahtamisen vaarassa, kuin mikä on noiden seitsemän tuomarin osalta jo toteutunut.

Kenelläkään meistä tämän lukijoista ei ole syytä tai varaa hyökätä tuomareita vastaan edellä todistetun johdosta. Taipumus nähdä kuussa tai Marsissa elämää eli uskoa yksin tai etenkin jonkin ryhmän jäsenenä epätosia asioita on meillä ihmisillä perusasetuksissa, eräänlaisena “perisyntinä”, josta on ollut evoluution aikana paljon hyötyäkin. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta esimerkiksi täällä.

Ero tuomareiden ja muiden virkamiesten sekä muiden ihmisten välillä on lähinnä vain siinä, että tuomarit ja virkamiehet syyllistyvät aina rikokseen, kun antavat päätöksenteossaan ratkaisevan merkityksen harhaisille uskomuksille tosiasiahavaintoihin perustuvan järkiperäisen päättelyn sijasta.

“Tiedekaukoputki” tarkoittaa nimenomaan faktapohjaista, järkiperäistä päättelyä.

Tuomareita saattaa lohduttaa hieman tieto, että tuosta Köpenick-yhdistyksen analyysistä selviää, että kuussa näki mönniäisiä heidän jälkeensä samassa asiassa kaksi oikeuskanslerinviraston virkamiestä, vaikka heillä on oikeastaan vielä tuomareita tiukempi velvoite tiedekaukoputken käyttämiseen.

OAJ:n lakiryhmän kuusi juristia pani vielä hullummaksi. He toimivat täsmälleen kuin Galileita ahdistelleet kardinaalit ja kieltäytyivät edes koskemasta sellaiseen perkeleelliseen vehkeeseen kuin tiedekaukoputki.

Asian tekee koomiseksi, että OAJ on opettajien keskusammattijärjestö ja juuri opettajien ja lastentarhanopettajien tärkeimpiä tehtäviä on kasvattaa lapsia ja nuoria ja aikuisiakin kriittiseen, järkiperäiseen ajatteluun. Epärehellisten tuomareiden ihmisuhrikin on sattumoisin lastentarhanopettaja.

Pidän hyvin mahdollisena ja oikeastaan toivottavana, että vielä vuosien päästä sutkaistaan “Älä ole kuin OAJ:n juristi”, kun joku toimii oikeusvaltion periaatteiden ja käytäntöjen vastaisesti ja tai muuten vain luupäisen typerästi.

Järkiperäisestä päättelystä on viime aikoina kirjoittanut nasevasti esimerkiksi Kari Enqvist ja sen tueksi usein hyvin tarpeellisesta läpinäkyvyydestä Tanja Aitamurto.

Hyväksi lopuksi on vielä todettava, että itse asiassa nämä 15 pahan kömmähdyksen tehnyttä juristia ovat tehneet erittäin arvokkaan palvelun tiedepohjaisen, kriittisen mutta sivistyneesti keskustelevan lähestymistavan edistämiseksi.

Siis sellaisen jota Kari Enqvist edellä linkitetyssä kirjoituksessa todella hyvin tarjoaa ja jota tarjoomusta minä osaltani tulkitsen tässä kirjoituksessa hieman tai ehkä niin hiemankaan laajemmin kaikkia koskevaksi ja velvoittavaksi.

Kömmähdys osoittaa  tulikirjaimin, että tiedepohjainen lähestymistapa on todella tavoittelun ja opettelun arvoinen verrattuna kömmähtelyyn ja sen seurauksiin.

 

PS Juuri tämän päivän 8.5.2019 Helsingin Sanomissa on erittäin hyvä pääkirjoitus: Uudistua voi kiertämällä myös oikeussalin kautta  (linkin kirjoitus Ei ole maksumuurin takana).

Kysyn: Kun muuttuvat muutetaan, niin onko puolustusvoimien korkeiden upseerien kollegoidensa kännisekoilun salailun ja tässä kirjoituksessa kerrotun tuomarien kollegoidensa virkarikosten salailun välillä mitään muuta eroa kuin, että tuomareiden teot ovat olennaisesti vakavampia, ja niillä on ollut myös sekoiluun täysin osallistumaton sivullinen uhri? Ja toki erona on myös se tekninen seikka, että kumpikaan lainvalvojista ei ole vielä tehnyt päätöstä rikoksen (erittäin todennäköisesti) tehneiden tuomarien asettamisesta syytteeseen. Olisi suotavaa että tämä tapahtuisi pikaisesti, sillä teot ovat epätavallisen törkeitä.

 

**

Köpenick-yhdistyksen kirjoitus: Ovatko juristit tieteen kynnyksellä lojuvia sairaita orpolapsia?

 

 

 

timotlampinen
Sitoutumaton Rauma

Yhteiskuntatieteisiin erikoistunut luonnontieteilijä, VTK, OTK. Kokemusta hankalien ongelmien ratkaisemisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu