Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Huolellinen analyysi osoittaa käräjätuomarin perustelut tahallisen vääriksi

Kiitos tämän kirjoituksen syntymisestä kuuluu vanhemmalle oikeuskanslerinsihteeri N.N:lle (nimi muutettu koska emme ole kysyneet hänen lupaansa nimensä julkistamiseen), joka esitti inspiroivan kysymyksen minulle ja Köpenick-yhdistykselle.

Kirjoituksen inspiroinutta kirjeenvaihtoa voi silmäillä tästä 

Aiheeseen liittyvien aikaisempien kirjoitusten luettelo on tässä.

 

***

Ammattitaitoisessa ja puolueettomassa tuomarintyössä perusteluiden yhteensopivuus luotettavien havaintojen ja kokonaiskuvan kanssa  on välttämätöntä, aivan kuten luonnontieteellisessä tutkimustyössä. Sama pätee tuomioiden tarkastamiseen ylemmissä oikeusasteissa ja lainvalvonnassa, jos asia niihin etenee.

***

 

Käräjätuomarin kirjaamat "näytöt" työnantajan antamalle varoitukselle

Otetaan siis hieman tarkemman tarkastelun kohteeksi käsillä olevan käräjäoikeuden päätöksen varoitukseen liittyvät perustelut, jotka liittyvät väitettyihin ohjeisiin sekä lastentarhanopettajan varsinaiseen toimintaan/käyttäytymiseen suhteessa lasten vanhempiin ja jotka kohdistuvat varoitusta edeltävän neljän päivän ajalle.

Tässä on linkki pdf-muotoiseen tekstitedostoon, jossa näkyvät myös jäljempänä mainitut sivu- ja rivinumerot asiasta enemmän kiinnostuneita sekä myös mahdollisia vastaperusteluita varten.

 

Käräjätuomarin perustelu ohjeiden vastaisesta toiminnasta oli vilpillinen

“Edellä selostetuin tavoin lastentarhanopettaja on vastoin työnantajansa, yhtiön toimitusjohtajan nimenomaista ohjetta tiedottanut lasten vanhemmille toisin kuin työntekijöitä oli ohjeistettu. Työnantaja oli antanut lastentarhanopettajalle varoituksen...” (s 14/r 38-39 ja s 15/r 1)

Edellä oleva lainaus viittaa ainakin seuraavaan käräjätuomarin kirjaukseen:

“Lastentarhanopettaja oli todennut selkeästi, ettei hän noudattanut esimiehensä antamia ohjeita tiedottamisesta ja että hän oli keskustellut asiasta parhaaksi katsomallaan tavalla lasten vanhempien kanssa. Kantajan näkemyksen mukaan esimiehen antama ohjeistus oli ammattietiikan ja hyvän viestintätavan vastainen.” (s 13/r 19-22)

Lastentarhanopettajan toteamuksella viitataan käräjätuomarin omaan kirjaukseen lastentarhanopettajan kuulemisesta:

“ Tj oli tiedottanut x:n yksikön lasten vanhemmille henkilökunnan vaihdoksesta… sekä lähettänyt x:n yksikön henkilöstölle tekstiviestin: Te ette kysy mitään. Jos joku vanhemmista tulee kyselemään, sanotte vain: Muutos on hyvä asia ja lisää työinspiraatiotamme. Kaikki muu kommentointi on kielletty ja vastoin antamiani sääntöjä. “ (s 3 /r 32-36)


Tiedottamiseen liittyvä vanhin ohje/määräys:

Osapuolilla ei ollut erimielisyyttä siitä että tj oli antanut määräyksen, jonka mukaan muut eivät saa puhua lasten vanhemmille isosta muutospäätöksestä ennen kuin hänen siitä tiedottaa. Tämä ohje oli luonnollisestikin voimassa vain siihen saakka kun asiasta oli tiedotettu eli 7.6.2012 saakka. Mitään näyttöä että se olisi ollut voimassa tuota pidempään ei ole esitetty tai että tuo määräys olisi sisältänyt jotain muita määräyksiä.

Kolme kriisiviestintäohjetta:

Lastentarhanopettaja kertoi saaneensa tj:n kuittauksen ehdottamalleen neuvolle/ohjeelle “että kun vanhemmat saavat tiedotteen, oliko OK, että sanomme: Tj on näin parhaaksi nähnyt ja hänelle saa antaa palautetta.” (s 3/ r 36-39)

Todistaja Jenni H:n todistus vahvisti ensimmäisen kriisiviestintäohjeen olemassaoloa: “mikäli vanhemmilla olisi kysyttävää tj tiedottaisi/kertoisi enemmän.” (s 13/r 2) Samoin todistaja Pilvi R. “lisäkysymykset tuli osoittaa tj:lle.” (s 13/r 6) sekä Todistaja Riitta K. “Mikäli vanhemmilla olisi kysyttävää, heidän tulisi kääntyä tj:n puoleen.”

Tästä ensimmäisestä kriisiviestintäohjeesta eivät työnantaja tai käräjätuomari esittäneet käsitystään, vaan sivuuttaneet sen mitään kommentoimatta.

Toinen kriisiviestintäohje oli jo edellä mainittu lastentarhanopettajan kertoma tekstiviestimääräys juuri tiedotteen julkaisuaikaan:  

“Te ette kysy mitään. Jos joku vanhemmista tulee kyselemään, sanotte vain: Muutos on hyvä asia ja lisää työinspiraatiotamme. Kaikki muu kommentointi on kielletty ja vastoin antamiani sääntöjä.“ (s 3 /r 32-36)

Tämä toinen kriisiviestintäohje saa tukea todistaja Riitta K:lta:  ” .ja että muutos on hyvästä..” (s 13/r 9-10). Toimitusjohtaja hyvin ilmeisesti katsoi että tällä toisella kriisiviestintäohjeella ei ole lain tukea, koska kiisti käräjäoikeudessa sellaista antaneensa (käräjätuomari ei ole kirjannut tätä kiistoa selkeästi paperiinsa) vaan kolmannen kriisiviestintäohjeen, jonka mukaan muutoksesta tulee kertoa vanhemmille “positiiviseen sävyyn” (s 13/r 4) ja tai “positivisessa valossa” (s 13/r 9), kuten kaksi tj:sta riippuvaista nuorta työntekijää asian ilmaisi.

Käräjätuomari tulkitsi valinnan numero kahden ja kolmen välillä siten että tj on antanut ohjeen numero kolme eikä numero  kahta (s 13 /r 15-16).

Suomen laki ei anna tukea työnantajan tunnustamalle ja käräjätuomarin valitsemalle numero kahdelle eikä numero kolmelle, koska nro kaksi velvoittaa valehtelemaan lakia rikkovaa päätöstä myönteiseksi, sen määräämä jankutus olisi ollut myös vanhempia loukkaavaa ja ammattitaidotonta.

Käytännössä tuollainen positiivisuuden kauppaaminen olisi ollut käytännössä myös jokseenkin mahdotonta, koska kriisitilanteissa asianmukainen toiminta on nimenomaan järkyttyneiden ihmisten kuuntelua, ei valheellisten väitteiden kaupittelua.

Ohjeen numero kolme lainvastaisuus lienee kaikille tämän lukeville ilmeistä.

Näyttöä siitä että kriisiviestintäohje nro yksi olisi peruutettu, ei ole.

Huomaa myös että nämä ohjeet olivat muutospäätöksen julkistamista seuraavia ensikontakteja varten, ne eivät siis olleet voimassa kuin enintään pari päivää. Mistään pitempiaikaisesta tai jopa pysyvästä voimassaolosta ei ole näyttöä.

 

Johtopäätöksiä:

  1. Julkistamiskielto ennen tj:n ilmoitusta vanhemmille ei ollut voimassa enää julkistamisen jälkeen eikä sen rikkomisesta sitä ennen ole näyttöä ja julkistamisen jälkeen sitä ei edes voinut rikkoa.

  2. Kriisiviestintäohje nro yksi saattoi olla voimassa jopa varoitukseen saakka ja lastentarhanopettaja toimi sen mukaisesti

  3. Kriiisiviestintäohje nro kaksi oli vailla lain tukea koko sen lyhyen ajan jonka se oli “voimassa”

  4. Kriisiviestintäohje nro kolme oli vailla lain tukea koko sen lyhyen ajan jonka se oli “voimassa”

  5. Lastentarhanopettaja oli selkeästi ilmoittanut kieltäytyneensä vain kriisiviestintäohjeen nro kaksi noudattamisesta, ei mistään muusta. Käräjätuomari on toiminut vilpillisesti kirjatessaan oman väitteensä lastentarhanopettajan kieltäytymisestä koskemaan harhaanjohtavan laveasti jotain epämääräistä ohjeistusta, josta ei ole näyttöä.

  6. Käräjätuomarin ja työnantajan oikeaksi tunnustama kriisiviestintäohje nro kolme ei kieltänyt esim. puhumasta vanhemmille. ottamasta heihin työasioihin liittyen yhteyttä eikä mitään muutakaan vaan se vain määräsi vain puhumaan päivähoitolakia rikkovasta päätöksestä positiivisesti vanhemmille tilanteessa, jossa sellaisen propagandan tarjoamisesta ei ole kuin vahinkoa työnantajalle. Käräjätuomari on siis toiminut harhaanjohtavasti ja vilpillisesti.

  7. Kriisiviestintäohje nro kaksi kielsi periaatteessa kaiken puhumisen aivan järjenvastaisesti. Tätä laitonta ohjetta lastentarhanopettaja luonnollisesti ja täysin laillisesti ja järkevästi toimien “rikkoi”, jos niin voi sanoa ohjeesta jolla ei ole lain tukea.

Käräjätuomari on toiminut asiassa kolminkertaisesti vilpillisesti, koska hän on kirjannut lastentarhanopettajan rikkoneen ohjetta, joka on vailla lain tukea ja jota työnantajakaan ei edes myöntänyt antaneensa ja kaiken lisäksi käräjätuomari on itse katsonut (sinänsä laillisesti valtuuksiensa puitteissa toimien eli näyttöä tulkiten) oikeaksi tulkinnaksi, että tuota numero kahta ei ole edes annettu! Siis jos tarkoitti tätä ohjetta, kuten ilmeisesti tarkoitti koska muuta ohjetta jota lastentarhanopettaja olisi voinut “rikkoa” ei ollut.

  1. Ei ole näyttöä mistään muustakaan sellaisesta laillisesta ohjeesta, jota lastentarhanopettaja olisi rikkonut muutospäätöksen julkistamisen ja varoituksen välisenä aikana. Käräjätuomari on siis kirjannut perusteluksi kirjaamansa väitteen ohjeiden rikkomisesta vilpillisesti.


Käräjätuomarin perustelu sopimattomasta toiminnasta vanhempien suhteen on vilpillinen

Käräjätuomari on kirjannut:

“Vastaajan edustaja toimitusjohtaja on kertonut antaneensa lastentarhanopettajalle kirjallisen varoituksen muun muassa siitä syystä, että lastentarhanopettaja oli toiminut työnantajan antamien ohjeiden vastaisesti muutoksista tiedottamisen osalta. Lastentarhanopettajan menettely oli ilmennyt esimerkiksi useiden vanhempien yhteydenotoista tj:aan tiedotteen julkaisemisen jälkeen ja heidän toistamista suorista lainauksista tj:n ja lastentarhanopettajan välisistä luottamuksellisista keskusteluista.” ( s 13/ r 23-28)

 

Johtopäätöksiä:

  1. Käräjätuomari on jättänyt kirjaamatta hyvin ison ja tärkeän tähän kirjaukseensa liittyvän seikan: käräjätuomari oli antanut jo esivalmisteluvaiheessa työnantajan yrittää todistella varoituksen ja purun perustetta vain ohjeiden rikkomisella ja todistelemalla sitä vain nuorten ja kokemattomien lastentarhanopettajien työtoverien avulla, ei siis haastamalla todistajiksi niitä vanhempia joiden suhteen hän väitti lastentarhanopettajan toimineen sopimattomasti. Jo tämä oli puolueellinen ja vilpillinen teko, koska järkevää perustetta ilmiselvästi oudolle menettelylle ei näy eikä ole esitetty.

  2. On erittäin selvää, että jos väite lastentarhanopettajan epäasiallisesta toiminnasta vanhempien suhteen pitäisi paikkansa, niin olisi ollut erittäin helppoa ja yksinkertaista todistaa väite oikeaksi haastamalla pari lasten vanhempaa todistajiksi.

  3. Edellä kirjatun kanssa on ristiriitaista ja useampikertaisesti vilpillistä että käräjätuomari kirjaa kuitenkin varoituksen perusteeksi väitteitä konkreettisesta toiminnasta vanhempien suuntaan vain työnantajan oman tarinoinnin perusteella.

  4. Käräjätuomari rikkoo ja kiertää hyvin vakavasti tällä teollaan oikeusjärjestelmän periaatetta, että työnantajan tulee näyttää varoituksen ja purun perusteet eikä työntekijällä ole velvoitetta todistaa itseään viattomaksi.

  5. Käräjätuomarin mainitun teon vakavuutta on omiaan lisäämään, että edes kahden vanhemman valaehtoinen todistus (s 14/r 24-25 sekä r 29-32) lastentarhanopettajan moitteettomasta toiminnasta samassa asiassa eli ensikohtaamisissa muutospäätöksen ilmoituksen jälkeen jäivät vaille arvoa puolueellista ja työnantajaa suosivaa kirjausta tehtäessä ( s 13/ r 23-28).

  6. Käräjätuomarin teon vakavuutta on omiaan lisäämään, että väitetty teko ei ole edes minkään todistetun, laillisen ohjeen vastainen vaikka niin annetaan tuomion perusteluissa harhaanjohtavasti ymmärtää. Kyseessä on aivan tavanomainen työsopimuslain tarkoittama sopimaton toiminta, jos olisi totta. Nuo mainitut teot eivät edellytä minkäänlaista erillisohjetta ollaakseen moitittavia. Väite ohjeen vastaisuudesta on vilpillinen keino rikkoa ja kiertää oikeusvaltion periaatteita sekä lain kieltoja ja käskyjä.

  7. Käräjätuomari on hyväksynyt vain työnantajan omaan väitteeseen perustuvan kirjauksen tuomion perusteluksi, vaikka siinä ei ole mainittu edes alkeellisia tarkennuksia eli esim. ao vanhempien nimiä tai muita tietoja, jotka yhdistäisivät sen varoitusta edeltävään aikaan ja varoituksen perusteeksi.

  8. Käräjätuomari on ilmeisen selvästi halunnut antaa puolueellisen tuomion lastentarhanopettajan vahingoksi ja työnantajan eduksi, mikään muu ei voi selittää hänen räikeitä ja lukuisia lakia rikkoneita virheitään. Tuomarin on tiedettävä kenellä on näyttövelvollisuus aivan samoin kun kansalaisen on tiedettävä että autoliikennne käyttää Suomessa oikeanpuoleista kaistaa ajoradalla. Käräjätuomarin motiivista ei voida kuitenkaan sanoa mitään varmaa.

 

***

Jatkamalla huolellisempaa tarkastelua varoituksen ja purun välisen ajan tekojen perusteluihin sekä sitten muihin aikajaksoihin havaitaan, että näyttö tuomarin vilpeistä selvästi vielä lisääntyy, samoin työnantajan ja hänen avustaja-asianajajansa erittäin suunnitelmallisesta epärehellisyydestä.

Tarkan havainnoinnin voi toteuttaa monella muullakin vaihtoehtoisella ja toisiaan täydentävällä tavalla. Esim. tarkastelemalla kokonaiskuvan kertomaa ja tai todistajittain, mitä todistus näyttää varoituksen perusteesta, purun perusteesta, muusta mahdollisesta lastentarhanopettajan moitittavasta toiminnasta, mitä tuomion tai perustelujen lauseet osoittavat/näyttävät käräjätuomarin ja tai työnantajan sekä avustajansa epärehellisyydestä ja sen suunnitelmallisuudesta jne jne.

On asianomaisten viranomaisten velvollisuus hoitaa asiaa nyt eteenpäin, myös asettaa käräjätuomari ja muut asiaa käsitelleet tuomarit syytteeseen tahallisesta virkarikoksesta, jonka vanhentumisaika näyttää olevan 10 vuotta. Ei pidä unohtaa epärehellistä asianajajaakaan.

***

Konkreettista tämän tapauksen hoitoa tärkeämpiä julkista, perusteltua keskustelua kaipaavia kirjoitus- ja keskusteluteemoja, myös tuomareiden ison enemmistön oikeusturvan kannalta asiaa katsoen, on odottamassa ainakin seuraavat:

-Onko kaikkien aihetta käsitelleiden tuomarien puolueellisuuden tahallisuus käytännössä täysin varmaa?

-Onko tarjolla tosiaan vain yksi (välitön) motiivi tuomarien puolueellisuudelle?

-Miksi kaikki kuusi asiaa käräjätuomarin jälkeen käsitellyttä tuomaria uskaltautui juuri tässä tapauksessa antamaan puolueellisia tuomioita/ratkaisuja?

-Mitkä yleisemmät, periaatteessa kaikkia suomalaisia juristeja koskevat tekijät altistavat tuomareiden ja juristien enemmistöä  järjenvastaiseen toimintaan ja puolueellisuuteen? Kysymys on erityisen tärkeä, koska jokainen asiaa käsitellyt (yhteensä seitsemän!) tuomari rikkoi selkeän tahallisesti virkavelvollisuuksiaan ja antoi puolueellisen/väärän tuomion/ratkaisun. Epäilyä  hyvin isosta ongelmasta oikeusvaltio-näkökulmasta katsoen lisää, että myös molemmat asiaa käsitelleet lainvalvojat päätyivät, täysin järkeä vailla olevilta vaikuttaen, puolueelliseen ja tosiasiassa perusteettomaan ja lainvastaiseen ratkaisuun. Kaiken huipuksi kuusi OAJ:n juristia kieltäytyi edes katsomasta käräjäoikeuden tuomiota ja osoittamasta, millä sivulla/rivillä siinä on lain vaatima näyttö moitittavista teoista. Edellä on siis esitetty vankka näyttö, että juristien ammattitaidossa ja etiikassa on yleisestikin todella isoa vikaa tai vikaherkkyyttä, joka konkretisoituu joissakin tilanteissa hyvin ikävin seurauksin.

-Hysteerinen, salaileva suhtautumien tuomarien asiallisesti perusteltuihin virkarikosepäilyihin vaarantaa vakavasti tuomarien oikeusturvaa? 

-Miten käytännössä varmistetaan, että tuomarien antamien puolueellisten tuomioiden riski vähenee?

-Sopivatko hyvän tieteellisen käytännön sekä niiden loukkausepäilyjä koskevat ohjeet (analogisesti soveltaen) parhaiten tuomarien toiminnan arvioinnin ja kehittämisen avuksi?

***

Kirjoituksen jakaminen on suositeltavaa, koska aiheesta ja erityisesti ongelman laajemmista syistä ja kehittämiskeinoista pitäisi saada laajaa, asiallista keskustelua aikaiseksi.  Oikeusvaltion laatu koskee kaikkia kansalaisia, ei vain juristeja ja virkailijoita.

***

HUOMIO! Köpenick-yhdistys on jatkanut tässä kirjoituksessa käytyä keskustelua osin hyvinkin mielenkiintoisilla ajatuksilla. Tuon kirjoitukseen pääsee lukemaan seuraavasta linkistä:

Mitkä tekijät altistavat juristien enemmistöä järjenvastaiseen toimintaan?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset