Timo Lampinen Pitkien kehityskulkujen valoa

Onko lääkärin osattava erottaa ripuli reisiluun avomurtumasta?

Otsikon kysymys tarkoittaa yleistäen, onko asiantuntijan osattava tehdä oman ammattialansa mukaisia arvioita ja jaotteluja.

Uskon, että jokainen järkiperäisesti asiaa ajatteleva vastaa kysymykseen myöntävästi.

Tuomarin osalta vastaava osaamisvaade koskee esimerkiksi rikos- ja riitatapausten jaottelua näytön epäselvyyden mukaan. Mahdollisia vaihtoehtoja on ainakin kolme.

Ensinnäkin selvän näytön tapaus. Toinen on ehkä yleisin eli luontojaan epäselvän näytön tapaus, joka sallii tuomarille varsin vapaan harkinnan päätöksen teossa, luotettavaa näyttöä kun ei usein ole juuri lainkaan olemassa tai saatavilla.  Näiden lisäksi eli nyt kolmantena on ainakin keinotekoisesti aikaansaadun epäselvän näytön tapaus.

Tarkoitan viimeksi mainitulla nyt erityisesti tapausta, jossa näytön epäselvyys johtuu toisen osapuolen nimenomaisesta toiveesta, jonka ensimmäisen asteen tuomari on hyväksynyt, vaikka järkiperäisesti ajatellen epäselvän todistelumallin valinta on toiveen esittäneen osapuolen oman edun vastaista ja jopa hupsua riskin ottoa, jos oletetaan että toivoja on omissa väitteissään rehellinen.

Järkiperäisesti päätellen ainoa motiivi epäselvää todistelumallia omaksi vahingokseen haluavalla osapuolella sekä menettelyn hyväksyvällä tuomarilla voi olla vain halu saada aikaan väärä, puolueellinen tuomio.

Ainakin tuomarin tahallisen puolueellisuuden todennäköisyys on erittäin suuri, jos tapaukseen liittyy numero kolmen mukainen todistelumalli.

 

Mitä tapauksen huolellinen analyysi kertoo - toteutuiko tuomarien puolueellisuus?

Kyse oli työntekijän laittomaksi väittämästä työsuhteen purkamisesta, jossa näyttövelvollisen työnantajan keskeisen väitteen mukaan lastentarhanopettaja oli käyttäytynyt epäasiallisesti lasten vanhempia kohtaan heti sen jälkeen kun työnantaja oli julkistanut päätöksensä. Päätöksen, joka muutti työnantajan omien lupausten ja myös lain vastaisesti päiväkodin toimintaa.

Työnantaja ei kuitenkaan haastanut todistajiksi lasten vanhempia, vaan halusi todistaa varoituksen ja purun perusteen vain osoittamalla muulla tavoin, että lastentarhanopettaja on rikkonut työnantajan antamia ohjeita. Käräjätuomari hyväksyi jo esivalmistelussa tämän oudon menettelyn, vaikka hänellä oli oikeus ja peruste evätä työnantajan toive.

Tarjolla oli neljä ohjetta. Näistä ensimmäinen ei ollut edes voimassa enää julkistamishetken jälkeen. Kolme muuta olivat kriisiviestintäohjeita päätöksen julkistamista seuraavia työntekijöiden ja vanhempien ensikohtaamisia varten.

Näistä kriisiviestintäohjeista numero yksi oli lain mukainen, numero kaksi ja kolme sellaisia,  joille laki ei antanut tukea. Työnantaja kiisti jyrkästi oikeudessa antaneensa ohjetta numero kaksi koska tiesi että sen myöntäminen veisi täysin pohjan varoituksen ja purun laillisuudelta. Käräjätuomari hyväksyi oman kirjauksensa mukaan työnantajan tämän väitteen.

Silti käräjätuomari käytti perusteluna varoituksen laillisuudelle lastentarhanopettajan kriisiviestintäohjeen numero kaksi vastaista toimintaa. Mitään muuta ohjetta, johon käräjätuomarin perustelu voisi viitata, ei ole.

Juuri käräjätuomarin perustelun mukaisen sopimattoman toiminnan työnantaja olisi voinut todistaa äärimmäisen helposti haastamalla lasten vanhempia todistajiksi, jos hänen väitteensä lastentarhanopettajan teoista olisi ollut totta!

Käräjätuomari katsoi myös työsuhteen purkamisen hyväksyttäväksi perusteeksi tosiasiassa ohjeen numero kaksi vastaisen toiminnan “jatkamisen”, ja vaikka tuo laiton ja työnantajan itse kiistämä ohje ei järkevästi ajatellen edes voinut olla enää tuossa vaiheessa edes laittomanakaan “voimassa”.

Työnantajan ja käräjätuomarin vilppi on siten käräjätuomarin omassa päätöksessään, de facto, tunnustama.

Edellä oleva kuulostaa epäilemättä melko sekopäiseltä, mutta on valitettavasti käräjätuomarin kirjoittamien perusteluiden tosiasiatiedon mukaista huolellista arviointia.

Käräjätuomarin antama tuomio sisältää yhteensä ainakin 12 perätöntä/virheellistä/puolueellista perustelua, joista osassa oli taustalla useitakin perättömiä taustaoletuksia eli ne ovat moninkertaisesti vilpillisiä perusteluita.

Lisäksi käräjätuomarilta puuttuu ainakin kuusi sellaista kirjausta, jotka hyvän tieteellisen käytännön ja luultavasti tuomarienkin etiikan mukaisesti olisi pitänyt kirjata tutkimusraporttiin eli päätökseen. Esimerkiksi työnantajan halu hyvin epätavallisesta todistelutavasta, käräjätuomarin sille antamasta hyväksymisestä ja hyväksymisen perustelusta.


Johtopäätöksiä

On äärimmäisen vaikea uskoa, että käräjätuomari on tehnyt lukuisat virheelliset ratkaisunsa ja kirjauksensa vahingossa.

Vain vahva pyrkimys tai halu antaa tuomio työnantajan hyväksi ja lastentarhanopettajan vahingoksi voi luoda perustan noin monille järjenvastaisille sekä vilpillisille perusteluille.

Oletusta voisi ehkä horjuttaa hieman, jos työnantajaa avustanut asianajaja tuomittaisiin suunnitelmallisesta näytön vääristelystä, mikä voisi ehkä antaa tukea oletukselle että käräjätuomari ei ole ymmärtänyt mitä on tekemässä, vaan on ollut täysin ilman omaa tahtoa ja ymmärrystä työnantajan sekä hänen asianajajansa johdateltavana.

Edellä kirjoitettu pätee vielä paljon painavammin esimerkiksi hovioikeudessa tätä tapausta käsitelleihin tuomareihin, jotka ovat vahvistaneet käräjätuomarin päätöksen. Hovioikeustuomareita ei voine järkevästi päätellen pelastaa hyvin vankalta tahallisen virkarikoksen epäilyltä edes epärehellisen asianajajan syytteeseen pano ja tuomio.

Hovioikeustuomarien teon ei-tahallisuus eli tuottamuksellisuus edellyttäisi, että kaikki neljä hovioikeudessa asiasta yksimielisesti päättänyttä henkilöä olisivat täydellisen epäpäteviä tehtäviinsä. Se ei ole mielestäni mahdollista.

 

Tälle kirjoitukselle on aivan erityinen, opetuksellinen syy.

Keskustelin tästä oikeustapauksesta rakentavassa hengessä joitakin päiviä sitten erään arvostamani, kokeneen hovioikeudenneuvoksen kanssa. Hän oli lukenut ainakin pariin kertaan käräjäoikeuden päätöksen ja näytti siltikin vielä luulevan, että tässä on kyse tyypin numero kaksi eli aidosti epäselvän näytön tapauksesta eikä keinotekoisesti epäselvän eli tyypin numero kolme tapauksesta.

Kokeneen hovioikeudenneuvoksen virheellinen luulo antaa aiheen epäillä, että samoin saattaa luulla erheellisesti vielä moni muukin. Syynä ehkä, että tyypin numero kolme tapaukset saattavat olla niin harvinaisia, että sellaiset nähdään helposti tyypin kaksi mukaisina, kun ei olla tekemässä arviota virkavastuullisina, jolloin tämän tyyppinen juttu on tutkittava erittäin huolellisesti ja koko konteksti huomioon ottaen.  

Samasta syystä olen kirjannut myös käräjätuomarin joitakin keskeisimpiä virheellisiä perusteluita, vaikka niiden pitäisi olla muutoinkin selviä, ainakin juristeille. Perustelut ovat selkeästi vilpillisiä, vääriä, perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavia jne, eivät laillisia näytön arvioinnin kirjauksia.  Perustelut asettavat lastentarhanopettajan esim. jyrkästi muita huonompaan, eriarvoiseen asemaan, vaille työnantajan todistustaakkavelvoitteen suojaa. Tässä kirjoituksessa ei ole edes yritetty tuoda kaikkia tuomion sisältyviä virheitä esille.

Toivon, että tämä kirjoitus auttaa yleisemminkin lainvalvonnan, yleisen tuomioistuinlaitoksen sekä asianajotoiminnan sekä kaikkien muidenkin juristien analyysitaidon sekä perusteluiden laadun pysyvässä parantumisessa. Se tarkoittaa samaa kuin lainkäytön, lainvalvonnan tai yleisemminkin juristien toiminnan tieteellistyminen/kehittyminen modernin tieteen normeja ja ihanteita noudattaviksi.

 

***

Voit tarkistaa edellä olevien kirjausten vastaavuuden tosiasioiden kanssa lukemalla ensin tämän tiedoston, jos haluat toimia suunnilleen vastaavin tiedoin kuin hovioikeuden tuomarit toimivat sekä sitten tämän, johon on kirjattu tarkempia perusteluita. Työnantajan antamia neljää ohjetta on esitelty tarkemmin täällä.

Perustellut vastaväitteet ovat lämpimästi tervetulleita. Tai edes tieto siitä, että millä sivulla ja rivillä päätöksessä on esiltelty näyttö laillisesta ohjeesta, jota lastentarhanopettaja on rikkonut ennen varoitusta  tai ennen purkua. 

***

Loppukevennys:

Ovatko tuomarit roistoja vai idiootteja?

Kari Suomalaisen äiti Estelle Suomalainen (s. Wikström eli käykääpä Emil Wikströmin ja tyttärenpoikansa Kari Suomalaisen museossa Sääksmäellä, joka tunnetaan nykyisessä kuntajaossa Valkeakoskena) oli aika originelli ihminen. Hänen mielestään ihmiset, ilmeisesti häntä ja perhettään lukuunottamatta, jakautuivat vain kahteen ryhmään. Roistoihin ja idiootteihin.

On mielenkiintoista, ja varmaan kaikkien muidenkin oikeusvaltiota tärkeänä pitävien mielestä, että miten oikeuskansleri tulee tulevassa ratkaisussaan luokittelemaan tätä oikeustapausta käsitelleet tuomarit ja virkamiehet Estellen asteikolla.

Ovatko kyseiset viranhaltijat toimineet ilmeisen tahallaan roistomaisesti vai ovatko he arvovaltaisen arvioitsijan mielestä niin idiootteja, että heidän ei voi katsoa toimineen edes törkeän huolimattomasti, kun ovat esim. asettaneet lastentarhanopettajan selvästi eriarvoiseen asemaan kaikkien muiden kansalaisten ja työntekijöidenkin rinnalla eikä varoitukselle eikä sen paremmin purullekaan ole löydettävissä lainkaan, järkiperäisesti arvioitaessa, hyväksyttäviä perusteluja?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset